Vaikka kuinka ihannoisi ydinvoimaa, on vaikea löytää perusteluja sillä, miksi kaikista tarjolla olevista ydinvoimahankkeista toteutettavaksi on päätetty valita venäläisen Rosatomin Fennovoima-hanke.
Se, että voimala rakennetaan täysin neitseelliseen paikkaan, jossa ei ole mitään asiaan kuuluvaa infrastruktuuria, tekee siitä miljardi euroa – joidenkin toisten mukaan jopa kaksi miljardia – kalliimman. Mitä hyvää tällä miljardilla tai kahdella saadaan? En tiedä, mitkä tekijät johtivat siihen, että lupa myönnettiin nimenomaan Fennovoimalle, mutta typerää tuhlausta se nyt ainakin on.
Eivätkä hankkeeseen liittyvät ulkopoliittiset riskitkään aivan tuulesta temmattuja ole.
Huonoa on sekin, että Fennovoiman organisaatio on varsin kokematon tällaiseen hankkeeseen. TVO:lla ja Fortumilla on sentään jotain osaamista.
Jos olisin Jan Vapaavuori ja uskoisin ydinvoiman sydämestäni siunauksellisuuteen, en ajaisi tätä hanketta, vaan tarjoaisin voimalalupaa Fortumille, koska uuteen käsittelyynhän se Fennovoiman lupakin menee.
Tekisin myös itselleni kysymyksen, miksi pienessä Suomessa tehdään maailman suurimmat ydinvoimalat. Eikö kaksi pientä olisi parempi kuin yksi suuri?