Kuvitelkaamme, että Suomessa vuokraviljely olisi maanviljelyn päämuoto. Viljelijät eivät omistaisi peltojaan, vaan niiden omistus olisi kasaantunut koroilla elävälle yläluokalle, joka käyttäisi vuokratulot iloiseen elämään maailman huvittelukeskuksissa. Peltojen vuokra määräytyisi markkinoilla ja vuokrasopimukset olisivat lyhyitä niin, että vuokraa voidaan tarkistaa olosuhteita vastaaviksi nopeasti. Suunnilleen näin olivat asiat 1800-luvulla Britanniassa ja Ranskassa.
Viljelijöiden ansiotaso on huono, koska peltojen vuokrat ovat korkeat. Tukeakseen viljelijöiden ansiotasoa hallitus korottaa maataloustukea. Viljelystä tulee kannattavampaa, peltoalasta halutumpaa ja omistajat tietysti nostavat vuokria. Lyhyessä ajassa koko maataloustuen korotus on valunut pellon vuokriin. Maanviljelijät ovat yhtä köyhiä kuin ennenkin, mutta maailman huvittelukeskuksissa suomalaiset maanomistajat iloitsisivat.
Näissä oloissa maataloustukea ei nostettaisi, kun jokainen ymmärtäisi pienen pohdinnan jälkeen, että maataloustuki on tukea pellon omistajalle eikä sen viljelijälle. Ricardon maanvuokralain oppiminen olisi pakollista lukiossa.
Miten tämä muuttuu, kun 1800-luvun Euroopasta 2000-luvun Suomeen, jossa ei ole suurta joutilasta maataomistavaa luokkaa, vaan viljelijät omistavat peltonsa suurimmalta osalta itse?
Suomessa peltoalasta noin 30 % on vuorattua ja loput viljelijän itsensä omistamaa. Tuon 30 prosentin osalta hyöty maataloustuen korotuksesta menee kokonaisuudessaan pellon omistajan hyväksi. Jos hehtaarituki nousee tai laskee 10 eurolla hehtaarilta, pellon vuokrat nousevat tai laskevat pienen siirtymäalan jälkeen 10 eurolla hehtaarilta. Tämä koskee siis tuen korotusta ja alentamista. Maataloustuesta voi viljelijälle itselleenkin jäädä jotain, koska kokonaan ilman maataloustukea viljely ei kannattaisi lainkaan ja pellon arvo olisi nolla. Siksi pinta-alatuen ehtona on, että peltoa ainakin ollaan vijelevinään.
Maataloustuki on kasvitiloilla viljeltävästä kasvista riippuen 526 – 676 €/hehtaari. Pellon vuokra on suunnilleen samaa tasoa, eli tuki menee kokonaisuudessaan vuokraajalle. Pohjoisempana vuokra on alempi, eli viljelijälle jää itselleenkin maataloustuesta jotain.
Entä se 70 %? Suomessa viljelijät joutuvat ostamaan peltonsa kolme kertaa vuosisadassa sisariltaan. Maataloustuki on siis tukea kaupunkeihin muuttaneille maatalousmaan perijöille ja viljelyn lopettaneille naapureille. Perhekoon pienentyessä tämä tietysti vähän vähenee, mutta suurin osa nyt viljellyistä pelloista on vaihtanut omistajaa Suomen EU-jäsenyyden aikana. Korkeasta tuesta ovat hyötyneet myyjät, pellon ostajalle maataloustuki on ollut hyödytön. Sille, joka on saanut tilan kokonaan perintönä, maataloustuki pitää yllä korkeaa elintasoa, mutta tulot ovat pääosin pääomatuloa ja pääomatulona niitä myös verotetaan. (Tämä on hyvä ymmärtää, kun ihmetellään, miksi maatalouspitäjissä kunnan verotulot ovat niin matalia.)
Viime viikolla Yle uutisoi, että peltomaan myynti- ja vuokrahinnat ovat nousseet rajusti. Sadan hehtaarin peltoala maksaa Varsinais-Suomessa jo yli miljoona euroa. Jotain on maataloustuen tasossa vikana, kun jopa täällä raukoilla rajoilla maatalousmaasta kannattaa maksaa noin paljon. Sehän tarkoittaa, että kun viljelijä vähentää vuoden tuloksesta maatalousrakennusten ja ‑koneiden käyttö- ja pääomamenot sekä jonkinlaisen korvauksen omalle työlleen, edelleen kannattaa maksaa pellosta tuollaisia summia. Viljely kannattaisi vähemmälläkin, mutta maatalousmaan omistaminen ei olisi yhtä kannattavaa.
Mainitsin tästä Twitterissä. Juhana Vartiainen vastasi, että jos pellon korkeaa hintaa käytetään perusteena nostaa maataloustukea, hän alkaa itkeä.
Näin korkeata maataloustukea ei olisi alun perin tarvittu, mutta tukitaso tekee maatalouden riippuvaiseksi tuesta. Kun viljelijät ovat ensin investoineet käsittämättömiä summia peltoon, he joutuisivat konkurssiin, jos maataloustuen tasoa yllättäen alennettaisiin. Juhana Vartiaisen pelkoon on aihetta: en olisi yllättynyt, jos joku esittäisin, että koska peltomaa on noin kallista, pitää maataloustukea korottaa.
Hyvä arvaus viljan hinnan kehityksestä on nouseva. Maapallon väkiluku kasvaa, Aasiassa aletaan syödä lihaa ja ostovoimaerot Euroopan ja Aasian välillä tasoittuvat. Se on hyvä syy alentaa hehtaaritukia viljan hinnan nousun tahdissa koko Euroopassa.