Kansojen oikeudesta omaan valtioonsa

Kun olen kat­sel­lut, mil­laisia kom­ment­te­ja kir­joituk­ses­tani ”Kansal­liski­ihko saa aikaan pelkkää pahaa”, täy­tynee myön­tää, että olen epäon­nis­tunut viestin­nässä. Syynä var­maankin on, että olen muo­toil­lut argu­mentin huonos­ti ja myös se, että ajanko­h­ta on kovin herkkä.

Yritetään siis uudestaan:

Mil­lainen olisi hyvä maail­man­järjestys val­tioiden rajo­jen suh­teen? Eri maid­en sisäl­lä on paljon sor­ret­tu­ja vähem­mistöjä, jot­ka halu­aisi­vat vapaak­si isän­tän­sä ikeestä. YK:n peruskir­jas­sa on tähän peri­aat­teeseen viit­taa­va koh­ta, mut­ta sitä ei ole kai koskaan sovellettu.

Peri­aat­teessa jokaisen kansan tai kansanosan pitäisi saa­da itse vali­ta, mihin val­tioon kuu­luu. Bri­tann­ian olisi pitänyt antaa ilman veren­vuo­da­tus­ta itsenäisyys Irlan­nille, Ran­skan Alge­ri­alle ja nyt Espan­jan Kat­alo­nialle. Kur­di­en pitäisi saa­da muo­dostaa oma val­tion­sa. Eikä meil­lä var­maankaan ole erim­ielisyyt­tä siitä, että oli hyvä, että Suo­mi pystyi itsenäistymään Venäjästä, kuten lop­ul­ta myös Balt­ian maat. Sivistynyt tapa päät­tää asi­as­ta on kyseisel­lä alueel­la jär­jestet­tävä kan­sain­välis­es­ti valvot­tu kansanäänestys, jota edeltää avoin vaa­likam­pan­ja. Avoin­ta vaa­likam­pan­jaa taas ei voi­da käy­dä kuin sanan­va­pau­den olois­sa. Enem­mistön tulisi olla selvä ennen kuin val­tioiden rajo­ja ale­taan muuttamaan.

Krim­il­lä jär­jestet­ti­in ”kansanäänestys”, mut­ta se ei täytä näistä ehdoista yhtäkään. Ei ollut mitään aikaa kam­pan­jal­la, ei ollut sanan­va­paut­ta, ään­ten­lasken­nan rehellisyy­teen ei ollut mitään syytä uskoa, kos­ka tarkkail­i­joi­ta ei maa­han päästet­ty eikä pistin­ten var­jos­sa noin yleen­säkään äänestetä vapaasti. Itä-Ukrainas­sa ei siis nyt voisi nyky­olois­sa mitenkään jär­jestää kansanäänestystä.

Tähän peri­aat­teeseen tarvi­taan poikkeuk­sia: Alueen on olta­va järkevä. Venäjä ei olisi voin­ut vaa­tia kansanäänestys­tä Sev­astopolin laivas­to­tukiko­hdan liit­tämis­es­tä Venäjään. Jonkin luon­non­va­roil­taan eri­tyisen rikkaan alueen irtaan­tu­mi­nen omak­si yltiörikkaak­si alueek­si ei olisi reilua. Olin luki­o­laise­na vuon­na 1968 tuke­mas­sa Biafran oikeut­ta itsenäistyä, mut­ta siinä taisi olla mukana öljy-yhtiöi­den etunäköko­htia. Pohjois-Ital­ian itsenäistymi­nen köy­hästä etelästä olisi myös vähän arve­lut­ta­va asia. Vähän sama kuin jos Suomen eteläiset maakun­nat halu­aisi­vat jät­tää Itä- ja Pohjois-Suomen tule­maan toimeen omine nokkineen.

Jos jokin alue halu­aa liit­tyä naa­puri­val­tioon, naa­puri­val­tion ei tarvitse ottaa vas­taan. (Emme siis voi selvitä kestävyys­va­jeestamme yksinker­tais­es­ti vain liit­tymäl­lä Nor­jaan 🙁 .  ) Eikä mei­dän olisi pakko tuho­ta talout­tamme otta­mal­la vas­taan Venäjän Kar­jala, jos se halu­aisi Suomeen liittyä.

Aloit­teen rajan­si­ir­rosta on tul­ta­va alueelta itseltään. Riit­tävä määrä kansalaisa­loit­teen allekir­joituk­sia voisi esimerkik­si riit­tää. Venäjä ei voisi tehdä aloitet­ta Itä-Ukrainan liit­tämis­es­tä kuin tietysti bul­vaanien kaut­ta. Jos Venäjä vetoaisi tähän peri­aat­teeseen, sen pitäisi hyväksyä sama peri­aate omil­la alueil­laan. Lähti­jöitä voisi olla paljon. Sen ver­ran paljon Venäjä on naa­purikan­so­ja alistanut.

Niskoit­tel­e­van vähem­mistön menet­tämis­es­tä on yleen­sä vain hyö­tyä. Usein vähem­mistöt ovat myös muu­ta maa­ta köy­hempiä. Yleen­sä maat ovat niin mus­ta­sukkaisia alueestaan, että eivät suos­tu luop­umaan neliömetristäkään. Poikkeus tästä oli Slo­va­kian itsenäistymi­nen Tsek­istä. (Tarkoi­tan mitä sanon, Tsekko­slo­va­kia oli tsekkien johta­ma maa.) Suo­ma­laisille oli kun­nia-asia pitää kiin­ni Ahve­nan­maas­ta, vaik­ka ylivoimainen enem­mistö sen asukkaista halusi liit­tyä Ruot­si­in. Mitä olisimme menet­täneet, jos olisimme anta­neet ahve­nan­maalais­ten vali­ta vapaasti?

Mik­si kir­joitin tämän kesken Ukrainan kri­isin? Se oli var­maankin tyh­mää, kos­ka niin moni ymmär­si asian väärin. Halusin huo­maut­taa, että jos Venäjä oikeasti uskoo, että sen pyrkimyk­sel­lä val­la­ta osa Ukrainaa olisi kan­na­tus­ta kansan kesku­udessa, se olisi esit­tänyt jotain täl­laista. Ei esit­tänyt, kos­ka tiesi, ettei men­esty­isi. (Krim­il­lä olisi saat­tanut niukin naukin men­estyäkin.) Se, että Venäjä aloit­ti aseel­lisel­la hyökkäyk­sel­lä, osoit­taa, ettei se muuten olisi arvel­lut men­estyvän­sä. (En oikein usko ”sep­a­ratistien” oma-aloitteisuuteen.)

= = = =

Jos maail­mas­sa nou­datet­taisi­in näitä pelisään­töjä, paljon vähem­män olisi vähem­mistökansal­lisuuk­si­in kohdis­tu­vaa sor­toa. Jos sor­re­tu­il­la olisi tar­jol­la pois­tu­mistie, vähem­mistöä ei voisi sor­taa mielin määrin.

Tässä vai­heessa on ehkä syytä laskea edes toinen jal­ka maa­han. Oikeat ulkopoli­ti­ikan asiantun­ti­jat varoit­ta­vat Pan­do­ran lip­paan kan­nen avaamis­es­ta. Tyy­tymät­tömiä vähem­mistöjä on niin paljon, että hirveä riita siitä tulisi. Eri­tyis­es­ti Afrik­ka on maanosa, jos­sa siir­tomaaval­lat vetivät rajo­ja aivan mieli­v­al­tais­es­ti. Jos rajat nyt vedet­täisi­in kielel­lis­ten ja etnis­ten rajo­jen mukaan, syn­ty­isi val­tavia kiis­to­ja esimerkik­si luon­non­va­roista ja muista omaisuuk­sista. Kat­sokaa Sudania!

Silti olen sitä mieltä, että kur­dit ansait­se­vat oman val­tion­sa, Tset­sen­ian pitäisi saa­da itsenäistyä Venäjästä ja kata­laanien päät­tää, halu­a­vatko kuu­lua Espan­jaan ja Tiibetin Kiinas­ta. Eri­tyisen ilah­tunut olen, että Skot­lanti saa äänestää itsenäisyy­destään, vaik­ka toivon, että eivät Yhdis­tyneestä kuningaskun­nas­ta eroa.

Ja että Itä-Ukrainen kri­isin voisi olla vas­tauk­se­na rehelli­nen, valvot­tu kansanäänestys, jos­sa vain Ukrainan kansalaiset saisi­vat äänestää ja jota edeltäisi avoin vaa­likam­pan­ja sanan­va­pau­den olois­sa ehkä noin vuo­den kulut­tua las­ket­tuna siitä, kun venäläiset joukot vetäy­tyvät, jot­ta mielialat ehtivät rauhoit­tua.  Min­ul­la on sel­l­ainen käsi­tys, että Ukrainan hal­li­tus voisi tur­val­lisin mielin tämän luva­ta. Sik­si venäjä ei siihen suostukaan.