Site icon

Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (1) Mihin olemme menossa?

Blo­gin kom­menteis­sa on kovasti pyrkinyt pin­nalle pohd­in­ta yhdyskun­taraken­net­ta koske­vista ihanteista. Teen tästä muu­ta­man postauk­sen sar­jan. Aloite­taan ongel­mas­ta ja ede­tään myöhem­min ratkaisuihin.

Olen täysin vaku­ut­tunut, että kaupungis­tu­mi­nen Suomes­sa jatkuu ja voipa se jatkua jopa kiihtyen, sil­lä euroop­palaisek­si maak­si Suo­mi on harv­inaisen epäkaupungis­tunut. Syyt, jot­ka edis­tävät kaupungis­tu­mista kaikkial­la maail­mas­sa, eivät jätä Suomea rauhaan, vaik­ka kuin­ka panisimme pään pensaaseen.

Suomes­sa kaupunki­rakenne on hyvin yksipuo­li­nen, kos­ka meil­lä on vain yksi suurehko kaupun­ki. Turku ja Vaasa, joil­la molem­mil­la olisi ollut hyvät edel­ly­tyk­set men­estyviksi keskuk­sik­si, ovat riidelleet itsen­sä pois kisas­ta. (Ne ovat jakau­tuneet use­ak­si itsenäisek­si kun­naksi, joil­la ei ole edel­ly­tyk­siä sopia mis­tään.) Jäl­jelle jääneistä poten­ti­aal­i­sista Helsin­gin kil­pail­i­joista Jyväskylä ja Oulu ovat saa­neet viime aikoina pahasti siipeen­sä, eivätkä muutkaan ole kovin hyvässä hapes­sa. On kovin toden­näköistä, että kehi­tys kohti yhden keskuk­sen mallia Suomes­sa kiihtyy ja ylit­tää erään­laisen point of no return ‑pis­teen.

Helsin­ki ei ole mitenkään liian suuri keskuk­sek­si, mut­ta pidän kehi­tys­tä kohti yhden men­estyvän kaupun­gin mallia kovin surullise­na. Koko maa kär­sii siitä, jos rakenne muut­tuu kovin Helsin­ki-keskeisek­si. Suomen vahvu­us on kau­nis maa ja avara luon­to. Sitä ei pidä jät­tää käyt­tämät­tä. Sik­si kaupunki­maisen asu­tuk­sen soisi ole­van lähel­lä luon­toa. Muuten meil­lä on aika vähän vahvuuk­sia kil­pailus­sa vaik­ka Frank­furtin kanssa.

Helsin­gin kaupunki­rakenne on myös kaukana opti­maalis­es­ta. Oma ennus­teeni on, että sekin pää­tyy yhden keskus­tan mallik­si, mut­ta voi toki käy­dä toisinkin. Yli miljoo­nan asukkaan Helsin­ki (puhun nyt kaupungista, en kun­nista) on liian iso toimi­ak­seen yhden keskuk­sen ympäril­lä tai ainakin se on sel­l­aisek­si kovin epäoptimaalinen.

Pitäisi olla yksi riit­tävän elin­voimainen ydinkeskus­ta ylläpitämään kehit­tyneitä kaupunki­maisia palvelu­ja ja joukko riit­tävän iso­ja ja tiivi­itä alakeskuk­sia, jot­ka on liitet­ty toisi­in­sa tehokkaal­la raideli­iken­teel­lä. Itse olen kovin tykästynyt ns. puu­tarhakaupunki­malli­in, joka ei kuitenkaan ole seudun päät­täjille kel­van­nut. Se on suuri menetet­ty mah­dol­lisu­us. Tästä tarkem­min myöhem­mis­sä postauksissa.

Exit mobile version