Blogin kommenteissa on kovasti pyrkinyt pinnalle pohdinta yhdyskuntarakennetta koskevista ihanteista. Teen tästä muutaman postauksen sarjan. Aloitetaan ongelmasta ja edetään myöhemmin ratkaisuihin.
Olen täysin vakuuttunut, että kaupungistuminen Suomessa jatkuu ja voipa se jatkua jopa kiihtyen, sillä eurooppalaiseksi maaksi Suomi on harvinaisen epäkaupungistunut. Syyt, jotka edistävät kaupungistumista kaikkialla maailmassa, eivät jätä Suomea rauhaan, vaikka kuinka panisimme pään pensaaseen.
Suomessa kaupunkirakenne on hyvin yksipuolinen, koska meillä on vain yksi suurehko kaupunki. Turku ja Vaasa, joilla molemmilla olisi ollut hyvät edellytykset menestyviksi keskuksiksi, ovat riidelleet itsensä pois kisasta. (Ne ovat jakautuneet useaksi itsenäiseksi kunnaksi, joilla ei ole edellytyksiä sopia mistään.) Jäljelle jääneistä potentiaalisista Helsingin kilpailijoista Jyväskylä ja Oulu ovat saaneet viime aikoina pahasti siipeensä, eivätkä muutkaan ole kovin hyvässä hapessa. On kovin todennäköistä, että kehitys kohti yhden keskuksen mallia Suomessa kiihtyy ja ylittää eräänlaisen point of no return ‑pisteen.
Helsinki ei ole mitenkään liian suuri keskukseksi, mutta pidän kehitystä kohti yhden menestyvän kaupungin mallia kovin surullisena. Koko maa kärsii siitä, jos rakenne muuttuu kovin Helsinki-keskeiseksi. Suomen vahvuus on kaunis maa ja avara luonto. Sitä ei pidä jättää käyttämättä. Siksi kaupunkimaisen asutuksen soisi olevan lähellä luontoa. Muuten meillä on aika vähän vahvuuksia kilpailussa vaikka Frankfurtin kanssa.
Helsingin kaupunkirakenne on myös kaukana optimaalisesta. Oma ennusteeni on, että sekin päätyy yhden keskustan malliksi, mutta voi toki käydä toisinkin. Yli miljoonan asukkaan Helsinki (puhun nyt kaupungista, en kunnista) on liian iso toimiakseen yhden keskuksen ympärillä tai ainakin se on sellaiseksi kovin epäoptimaalinen.
Pitäisi olla yksi riittävän elinvoimainen ydinkeskusta ylläpitämään kehittyneitä kaupunkimaisia palveluja ja joukko riittävän isoja ja tiiviitä alakeskuksia, jotka on liitetty toisiinsa tehokkaalla raideliikenteellä. Itse olen kovin tykästynyt ns. puutarhakaupunkimalliin, joka ei kuitenkaan ole seudun päättäjille kelvannut. Se on suuri menetetty mahdollisuus. Tästä tarkemmin myöhemmissä postauksissa.