Maailma muuttuu, muuttuuko kunta (3/5) Jako maalaiskuntiin ja kaupunkeihin takaisin?

Jos Sote-tehtävät todel­la siir­retään kun­nil­ta ja annetaan viidelle sote-alueelle, kun­nille jää melko vähän tehtäviä. Tätä olen­naisem­paa on, että maalaiskun­nille jää kovin eri­laisia tehtäviä kuin kaupunkikunnille.

Kun­nat jaet­ti­in ennen maalaiskun­ti­in kaup­paloi­hin ja kaupunkei­hin. Tämä jako on pois­tet­tu, vaik­ka toisia kun­tia kut­su­taan kaupungeik­si ja toisia maalaiskun­niksi. Kun­tien tehtävät ovat samat luku­un otta­mat­ta joitain aivan vähäisiä van­ho­jen kaupunkien velvoit­tei­ta, jot­ka koske­vat sel­l­aisia asioi­ta kuin maalais­ten ilmaisia myyn­tipöytiä kauppatoreilla.

Pitäisikö tuo jako palaut­taa, jos kaupunkien ja maalaiskun­tien tehtävät tosi­asial­lis­es­ti poikkea­vat toi­sis­taan? Sen ver­ran tätä jakoa on viimeaikoina palautet­tu, että eräät lait koske­vat nimeltä mainiten vain joitain kun­tia mut­ta eivät mui­ta. Tyhjän­pant­ti­na pide­tyn ton­tin korotet­tu kiin­teistövero on paikallaan Helsin­gin seudul­la, mut­ta ei oikein muuttotappioalueilla.

Kaupungis­sa maan arvo voi nous­ta tuhanteen euroon neliöltä. Jokainen ymmärtää, ettei tämä ole maan­omis­ta­jan pon­nis­telu­jen ansio­ta vaan johtuu siitä, että ton­tin ympärille on raken­net­tu kaupun­ki. Niin­pä kaupungeis­sa on järkevää lohkaista ansiot­tomas­ta arvon­nousus­ta iso siivu yhteiskun­nalle. Maaseudul­la täl­laiset lait oli­si­vat epä­tarkoituk­sen­mukaisia. Kaupungeis­sa kaavoitus säätelee yksi­tyisko­htais­es­ti voimakkaasti maankäyt­töä, kun taas maaseudulle ei ole niin välik­si, mihin kohtaan tont­tia omis­ta­ja talon­sa rak­en­taa. Pysäköin­tiä ei tarvitse maaseudul­la säädel­lä ja niin edelleen.

Joukkoli­iken­teen jär­jestämi­nen on vält­tämätön­tä kaupungeis­sa, mut­ta jok­seenkin mah­do­ton siel­lä, mis­sä ei ole joukko­ja. Ja niin edelleen.