Kunnallinen terveydenhuolto oli perusteltu, kun terveydenhuolto koostui lähinnä kunnanlääkäristä – siis yleislääkäristä ja terveydenhuollon menot olivat murto-osa nykyisestä. Nykyinen terveydenhuolto painottuu erikoissairaanhoitoon, joka Suomessa onkin kansainvälisesti perin hyvällä tasolla. Kunta toimii siinä vakuutusyhtiönä vailla mahdollisuutta vaikuttaa menojen määrään. Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosasto ei antaisi toimilupaa niin pienille ja haavoittuville yksiköille kuin ovat suomalaiset kunnat, mutta kunta ei olemassaoloonsa tarvitsekaan ministeriön lupaa.
Erikoissairaanhoidolla ja perusterveydenhuollolla ei taas voi olla eri maksajaa. Se pahentaisi monikanavaisuuden ongelmaa entisestään ja pahasti. Norjassa oli varaa tätäkin vaihtoehtoa kokeilla, mutta kalliiksi tuli. Onneksi norjalaisilla on öljynsä.
Muualla maailmassa terveydenhuolto tukeutuu huomattavasti suurempii väestöpohjiin, vähintään satoihin tuhansiin asukkaisiin tai peräti miljooniin. Tämä tietysti hoituu JOS puolueiden sopima soteuudistus toteutuu. Kysymään vain jää, mihin tarvitaan viittä sote-aluetta. Eikö yksi (valtio) riittäisi. Nämä sote-alueet tulevat olemaan kaiken demokratian ulkopuolella, koska kunnat eivät pysty niitä hallitsemaan eikä niiden tarvitse totella valtiotakaa eikä kokoomus suostu suoriin vaaleihin.
Terveyskeskuskaan ei enää ole luonteva osa kunnan toimintaa, kun asukkaat eivät ole sidoksissa oman kuntansa terveyskeskukseen. Varsinkin kaupunkiseuduilla, joissa kuljetaan runsain joukoin yli kunnan rajojen, on aika vaikea perustella terveyskeskusta kunnan toimintana.
Yhtä vaikea on perustella lukiotakaan kunnan toimintana, kun oman kunnan oppilailla ei ole mitään erikoisoikeutta päästä oman lukion oppilaiksi. Tyttäreni luokalla oppilaiden enemmistö tulee muista kunnista. Nämä muut kunnat eivät oppilaista mitään maksa. Tällainen periaate ei kannusta hyviin lukioihin. Kunta, joka panostaa lukioihinsa rahallisesti vähän enemmän, joutuu tarjoamaan korkeamman tason koko Suomen koululaisille.
Vielä järjettömämpi yksikkö kunta on ammattikouluille, joihin yleisesti matkustetaan opiskelemaan toiselta puolelta maata.
Kunnan liian pienen koon muodostamaa ongelmaa on yritetty paikata kuntayhtymillä. Ne ovat julkisen hallinnon surkein osa. Demokratia on lähinnä homeopaattista. Niistä tulee herkästi rahantuhlausautomaatteja. On vaikea kuvitella ammattikoulukuntainliitossa kenenkään perustelevan, että meidän on syytä tehdä säästeliäs budjetti, jotta kunnille jäisi enemmän rahaa terveydenhuoltoon – lähes yhtä vaikeaa kuin kuvitella, että joku käyttäisi vastaavan puheenvuoron opetuksen puolesta sairaanhoitopiirin hallituksessa. Kuntayhtymissä hallintoelimet koostuvat sen alan edun ajajista, joilla on vapaa valta lähettää laskuja jäsenkuntiin. Teoriassa kunnat voivat suitsia kuntayhtymien rahankäyttöä, mutta vain teoriassa.
Kun tuhoa kohti kulkeva SOK-lainen osuuskauppaliike luopui kunnallisista osuuskaupoista maakunnallisten hyväksi, alkoi osuuskauppatoiminnan vähän liiankin ripeä nousu.
Maakunta?