Alueelliset palkkaerot maakuntien etu?

Käyn työa­siois­sa muu­ta­man ker­ran vuodessa Rau­mal­la, joka telakan lakkaut­tamisen ja yleisen raken­nemuu­tok­sen vuok­si on vaikean raken­nemuu­tok­sen aluet­ta. Yllä­tyk­sek­seni keskilu­okan ja myös taval­lis­ten duu­nar­ien kulu­tus­ta­so Rau­mal­la on selvästi korkeampi kuin Helsingis­sä, joka sen­tään on maan tärkein kasvukeskus. Eri­tyis­es­ti rau­malaiset asu­vat paljon ylel­lisem­min kuin helsinkiläiset.

Tilas­tois­sa helsinkiläis­ten palkat ovat parem­pia kuin rau­malais­ten, mut­ta ero hupe­nee enem­män kuin kokon­aan asumisen kalleu­teen. Tämä on sinän­sä aivan talous­teo­ri­an mukaista. Elin­ta­son täy­tyy olla mata­lampi muut­tovoit­toalueil­la, joil­la työmah­dol­lisu­udet ovat parem­mat, kos­ka muuten yhä use­ampi pyrk­isi kasvukeskuk­si­in. Kaik­ki eivät mah­du, kos­ka asun­to­ja ei syn­ny kuin­ka nopeasti tahansa. Elin­ta­so aset­tuu sen ver­ran muu­ta maa­ta alem­mas, että muut­topaine tasapainottuu.

Jot­ta Helsingis­sä olisi myös kau­pan kas­so­ja, perushoita­jia ja kon­staapele­ja, pieni­palkkaisten asum­is­meno­ja tue­taan asum­istuen ja alle tori­hin­taan jaet­tavien vuokra-asun­to­jen muodossa.

Rau­mal­la kaik­ki eivät ole vau­rai­ta. Vain ne ovat, joil­la on töitä. Yhä use­am­mal­la ei enää ole. Työ­paikat kan­nat­taa perus­taa kasvukeskuk­si­in, jos­sa yri­tyk­sil­lä on suurem­mat mah­dol­lisu­udet saa­da halu­a­maansa työvoimaa ja parem­mat yhtey­det toisi­in yri­tyk­si­in. Kalli­it asun­not eivät ole työ­nan­ta­jan ongel­ma, kos­ka val­takun­nal­liset työe­htosopimuk­set sanel­e­vat palkkatason.

Kaikil­la aloil­la palkko­ja ei ole tasat­tu val­takun­nal­lis­es­ti, vaan kalli­iden asumiskus­tan­nusten alueil­la mak­se­taan myös korkeampia palkko­ja. Eikä asum­i­nenkaan ole kaikille kallista. Min­un iässäni asun­to­laina on yleen­sä jo mak­set­tu ja rahaa jää yli mukavasti. Asumisen kalleus iskee pahiten niihin, jot­ka muut­ta­vat Helsinki­in. Tämä sat­tuman­varaisu­us tekee nykyti­lanteesta epäoikeudenmukaista.

Pääosa koti­talouk­sien var­al­lisu­ud­es­ta on asun­nois­sa. Sik­si sekä asun­to­jen hin­to­jen nousu että niiden lasku on paha asia. Nuorelta helsinkiläiseltä asum­i­nen vie kohtu­ut­toman osan tuloista. Vas­taavasti asun­not muut­to­tap­pioalueille menet­tävät arvon­sa. Monin paikoin pankit eivät myön­nä enää lain­o­ja talo­jen perusko­r­jauk­seen. Talo perusko­r­jat­tuna ei riitä lainan kor­jaus­lainan vaku­udek­si – sen arvo on siis kor­jauk­sen hin­taa pienem­pi! Asun­to­jen hin­take­hi­tys on epäoikeudenmukaista.

= = =

Kir­jatyön­tek­i­jöi­den työe­htosopimus oli Suomen ensim­mäi­nen val­takun­nalli­nen työe­htosopimus. Se solmit­ti­in helsinkiläis­ten työ­nan­ta­jien vaa­timuk­ses­ta estämään maakun­tien kir­japain­o­ja kil­paile­mas­ta helsinkiläis­ten kanssa epäreilusti alem­mil­la palkoil­la. Helsinkiläis­ten kir­japain­o­jen moti­ivin ymmärtää, mut­ta miten maakun­tien väki saati­in näi­hin mukaan? Täl­lainen sopimus oli haitak­si maakun­tien kir­japain­oille ja ennen pitkää myös niiden työntekijöille.

Val­takun­nal­lis­ten työe­htosopimusten peri­aate – sama palk­ka samas­ta työstä kaikkial­la Suomes­sa – kuu­lostaa oikeu­den­mukaiselta, mut­ta ovatko ne oikein kenenkään etu? Eivät ne ainakaan rau­malaisen työt­tömän etu ole.

Entä jos kaikissa työe­htosopimuk­sis­sa olisi kalli­in­paikan lisä niin, että Helsingis­sä mak­set­taisi­in vähän korkeam­paa palkkaa? Helsinkiläis­ten kir­japain­o­jen sata vuot­ta van­ha pelko toteu­tu­isi: maakun­tien yri­tyk­set pysty­i­sivät kil­paile­maan ”epäreilusti” helsinkiläisyri­tys­ten kanssa. Työtä siir­ty­isi Helsingistä maakun­ti­in. Helsingis­sä toimi­vat yri­tyk­set pyrk­i­sivät kaikin keinoin ulkois­ta­maan maakun­ti­in kaiken sen työn mikä vain on ulkois­tet­tavis­sa, ja osa muut­taisi koko toim­intansa halvem­pi­en pakko­jen perässä maakun­ti­in. Alue­poli­it­ti­nen tas­apaino olisi paljon parem­pi, eikä asun­to­jenkaan arvo lask­isi muut­to­tap­pioalueille niin rajusti.

Mut­ta eikö olisi epäoikei­den­mukaista, että samas­ta työstä saisi Helsingis­sä parem­paa palkkaa? Tilas­to­jen val­os­sa olisi, mut­ta rahal­la ei ole merk­i­tys­tä, vaan sil­lä, mihin rahat riit­tävät. Nyt asum­i­nen on Helsingis­sä kalli­im­paa. Sen jäl­keen oli­si­vat kaik­ki työ­val­taiset palve­lut myös kalli­impia. Kiinas­sa valmis­tet­tuun rihka­maan helsinkiläisil­lä olisi enem­män varaa, mut­ta pääosa rahoista menee asumiseen ja palvelui­hin. Jos Helsingis­sä mak­se­taan kymme­nen pros­ent­tia korkeampia palkko­ja, myös palvelu­jen hin­nat ovat kymme­nen pros­ent­tia kalli­impia. Pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen takia maakun­tien kan­nat­taisi oikeas­t­aan toivoa, että Helsingis­sä mak­set­taisi­in vähän korkeampia palkko­ja ja helsinkiläiset rahoit­taisi­vat aiem­paa suurem­man osan val­tion menoista.

Pieni sivuhuo­mau­tus: näin on jo osit­tain. Moni työe­htosopimus sisältää korkeam­mat palkat Helsin­gin seudul­la. Monil­la aloil­la sopimuk­sil­la ei ole mitään tekemistä käytän­nön palkko­jen kanssa.
= = =

Ennen oli tapana devalvoi­da, kun meni huonos­ti. Kah­denkymme­nen pros­entin deval­vaa­tio tarkoit­ti, että palkat Suomes­sa lask­i­vat 20 pros­ent­tia ruot­salaisi­in palkkoi­hin näh­den, mut­ta ei niiden ostovoima niin paljon laskenut. Matkailu tuli kyl­lä kalli­im­mak­si, mut­ta kau­pas­sa pal­ka­lla pystyi osta­maan suun­nilleen yhtä paljon kuin ennenkin. Moni pystyi osta­maan enem­män, kos­ka palkkaa taas mak­set­ti­in, kun tuotan­to siir­tyi Suomeen.

Alueel­li­sis­sa palkkaerois­sa on vähän sama aja­tus kuin val­u­ut­takurs­seis­sa. Mehän emme voi enää devalvoi­da, vaik­ka juuri nyt pitäisi. Kun euroa luoti­in, varoit­ta­vat äänet sanoi­vat, ettei euroalue ole opti­maa­li­nen val­u­ut­ta-alue. Ei todel­lakaan ole. Sak­san kannal­ta oikea euron arvo on Kreikan ja jopa Suomen kannal­ta aivan väärä. Mut­ta yhtä hyvin voidaan kysyä, onko Suo­mi opti­maa­li­nen val­u­ut­ta-alue. Onko Espoon kannal­ta oikea val­u­ut­takurssi oikea myös Rau­man kannalta?

 

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomissa)

Olen kir­joit­tanut samas­ta asi­as­ta myös noin 15 vuot­ta sit­ten Suomen Kuvale­hdessä otsikol­la Kel­lu­va korpitaaleri,