Jytky ylsi demareihin

Antti Rin­teen val­in­ta demarien puheen­jo­hta­jak­si oli osa samaa aal­toa, joka toi perus­suo­ma­laisille jytkyn eduskun­tavaaleis­sa. Se oli toisaal­ta ken­tän hätähu­u­to perus­suo­ma­laisille menete­tys­tä kan­natuk­ses­ta ja toisaal­ta seu­raus­ta samas­ta tyy­tymät­tömyy­destä nyky­menoon, joka nos­ti perus­suo­ma­laiset demarei­den ohi.

Taustal­la ovat teol­lisu­u­den vaikeudet, jot­ka näkyvät suo­raan teol­lisu­us­du­unarei­den työl­lisyy­dessä ja IC-teknolo­gia, joka on tuhon­nut 300 000 keski­t­u­loista työ­paikkaa, lähin­nä pääasi­as­sa demarim­i­esten työ­paikko­ja.

Jut­ta Urpi­lais­es­ta tuli tämän vuosi­tuhan­nen toinen puolue­jo­hta­ja, joka menet­tää paikkansa puoluekok­ouk­ses­sa. Minä olin ensimmäinen.

Demareis­sa vaa­dit­ti­in muu­tos­ta, mut­ta mihin suun­taan? Hesarin mielestä mon­ta piirua vasem­malle, mon­en mielestä mon­ta askelta menneisyyteen.
Jut­ta Urpi­laisen aikana demar­it ovat men­neet vain alaspäin, mut­ta ei se ole hänen vikansa ollut. Demarei­den vaikeuk­sien taustal­la kaikkial­la Euroopas­sa on se, ettei kukaan osaa oikein sanoa, mitä pitäisi tehdä hyv­in­voivan duu­nar­ilu­okan ase­man säi­lyt­tämisek­si. Ran­skas­sa sosial­is­tit sai­vat het­kek­si äänestäjät usko­maan, että heil­lä on hal­lus­saan ratkaisun avaimet, mut­ta kun lupauk­set osoit­tau­tu­i­v­at pelkäsi retori­ikak­si, demaripres­i­dent­ti on nyt koko his­to­ri­an epäsuosituin.

Pop­ulis­tiset puolueet syövät demarien kan­na­tus­ta kaikkial­la. Mei­dän kaikkien on syytä jakaa suru, kos­ka asu­uhan meis­sä kaikissa pieni demari. Kuka ei toivoisi hyv­in­voivan keskilu­okan laa­jen­tu­van sen sijaan, että se supistuu.

Erään­laista epä­toivoa osoit­taa puheen­jo­hta­jan otta­mi­nen poli­ti­ikan ulkop­uolelta. Mut­ta onnis­tu­i­han se Keskustallakin.
Antti Rin­teen julk­isu­udessa esit­tämät lääk­keet ovat men­neen maail­man toimia. Tosin niiden analysoin­ti on mah­do­ton­ta, kos­ka ne on esitet­ty kovin epämääräis­es­ti. Mitä tarkoit­taa, että val­tion on annet­ta­va rahaa tehtaille?

Hänen on nyt help­po johtaa vaa­timuk­sil­laan demar­it pitkään oppo­si­tiokau­teen. Kovin perus­suo­ma­laisen oloinen puheen­jo­hta­ja ehkä tilk­it­see äänestäjien vir­taa perus­suo­ma­l­isi­in päin, mut­ta voi ava­ta uuden vuodon toiseen suun­taan. Miespuoliset tehdastyöläiset eivät oikein riitä äänestäjäkunnaksi.

On ennustet­tu, että koh­ta alka­vis­sa mini­hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa Rinne yrit­täisi perua tehtyjä säästöjä ja tuo­da ohjel­maansa osak­si hal­li­tu­so­hjel­maa. Vaikea uskoa tässä men­estyk­seen, niin huono on hänen neu­vot­telu­ase­mansa. Avaimet eduskun­nan hajot­tamiseen ovat kokon­aan kokoomuk­sen taskus­sa, ja kokoomuk­selle uudet vaalit taitaisi­vat sopia juuri nyt.

Olisi help­po ennus­taa yhä laske­vaa kan­na­tus­ta demareille. Itku­un eivät valin­nan jäl­keen purskah­ta­neet vain mon­et puoluekok­ouse­dus­ta­jat, vaan myös moni sivistynyt­tä puoluet­ta kaipaa­va äänestäjä. Vihreille pitäisi olla help­poa kalas­taa puolueen­sa menet­täneitä vihertäviä demare­i­ta. Kokoomuk­sen ja demarei­den välil­lä seilaa­vat liikku­vat äänestäjät pää­tyvät herkästi kokon­aan kokoomuk­selle. Kun Rin­teen piti suun­na­ta mon­ta piirua vasem­malle, voisi ajatel­la, että Vasem­mis­toli­itol­ta nyt ainakin siir­ty­isi väkeä demarei­hin, mut­ta voi käy­dä toisin päin. Vasem­mis­toli­iton voi olla help­po kalas­taa junt­ti­maisu­ut­ta kam­moavia demariäänestäjiä.

Nämä riskit Rinne ja kaik­ki demar­it tiedosta­vat, joten hätäa­putoimia on odotet­tavis­sa puolueen yhteistyökyvyn säi­lyt­tämisek­si ja uusien äänestäjäka­to­jen tukkimiseksi.
Onko Rinne sit­ten niin mah­do­ton kuin maineen­sa? Moni sanoo, että mies on kova rähjäämään, mut­ta osaa myös tul­la kabi­netista ulos neu­vot­te­lu­tu­lok­sen kanssa. Mut­ta osaako hän esi­in­tyä tele­vi­siokeskusteluis­sa niin, ettei karko­ta puol­ta kannattajistaan?

Pitäisikö min­un vihreänä olla iloinen puolueelle kuin lah­jak­si tar­joutuneesta kasvun mah­dol­lisu­ud­es­ta? En ole lainkaan. Pelkään suvait­se­mat­to­muu­den lisään­tymistä ja arvolib­er­al­is­min tap­pi­o­ta, enkä oikein osaa luot­taa siihenkään, että Antti Rin­teen demaripuolueesta on liit­to­laisek­si ympäristökysymyksissä.