Miksi Ruotsilla menee niin hyvin ja meillä niin huonosti? (1/2)

Mik­si meil­lä oli varaa paljon parem­paan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan vuon­na 1989 kuin vuon­na 2014, vaik­ka Suo­mi on vuon­na 2014 paljon rikkaampi kuin vuon­na 2014?

Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta ei kokon­aisu­udessaan ole huonon­tunut, vaik­ka paljos­ta on säästet­ty, monia palvelu­ja on heiken­net­ty ja tulos­ri­ito­ja kar­sit­tu. Vuon­na 1989 ei ollut sub­jek­ti­ivista päivähoito-oikeut­ta ja eläk­keet oli­vat selvästi huonom­pia kuin nyt. Seli­tys raho­jen riit­tämät­tömyy­teen on taloudel­lises­sa huolto­suh­teessa. Vuon­na 1989 sataa ansio­työtä tekevää kohden oli 98 sel­l­aista suo­ma­laista, jot­ka eivät tehneet ansio­työtä. Vuo­den 2013 lop­ul­la tuo luku oli nous­sut 122:een. Sadan ihmisen työ­panok­sel­la on rahoitet­ta­va 24 ihmisen elinku­lut enem­män; suurelta osin verovaroin tulon­si­ir­toina. Asukasluku on nous­sut puolel­la miljoon­al­la ja työl­lis­ten määrä on laskenut viidel­läkymmenel­lä­tuhan­nel­la. Sik­si rahaa riit­tää muuhun hyvään vähemmän.

Väestölli­nen huolto­suhde tarkoit­taa sitä, kuin­ka paljon sataa työikäistä kohden on lap­sia ja van­huk­sia, siis ei-työikäisiä. Työikäisen määritelmänä käytetään kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa yleen­sä ikälu­okkia 15–64 ‑vuo­ti­aat, vaik­ka Suomes­sa olisi real­is­tisem­paa puhua 20–64 –vuo­ti­aista työikäisinä.

Työvoimao­su­us ker­too, kuin­ka suuri osa työikäi­sistä on töis­sä tai työt­töminä. Lop­ut ovat työvoiman ulkop­uolel­la esimerkik­si opiske­li­joina, varus­miehinä, per­he­vap­ail­la, eläk­keel­lä tai työn­haun lopet­taneina. Työvoimao­su­us on selvästi suurem­pi mais­sa, jois­sa nais­ten työssäkäyn­ti on yleistä ver­rat­tuna mai­hin, jois­sa suuri osa nai­sista jää koti­in hoita­maan lap­sia, kotia ja vanhuksia.

Työl­lisyysaste tarkoit­taa sitä, kuin­ka paljon työikäi­sistä on töis­sä. Suurim­mat vai­hte­lut työl­lisyysas­teessa eri maid­en välil­lä syn­tyvät toisaal­ta nais­ten työssäkäyn­nistä ja toisaal­ta siitä, kuin­ka van­hoik­si on tapana työelämässä jatkaa. 30–50 ‑vuo­ti­aiden miesten työl­lisyysas­teet ovat kaikkial­la korkeita.

Työt­tömyysaste tarkoit­taa sitä, kuin­ka suuri osa työvoimas­ta on vail­la työtä. Työt­tömyys ei ole työl­lisyy­den pei­liku­va, kos­ka työl­lisyy­teen vaikut­taa työt­tömyyt­täkin enem­män se, kuin­ka moni on työvoiman ulkopuolella.

Suomen taloudel­lista huolto­suhdet­ta on heiken­tänyt eri­tyis­es­ti väestöl­lisen huolto­suh­teen heikken­e­m­i­nen suurten ikälu­okkien saavut­taes­sa eläkeiän. Väestölli­nen huolto­suhde oli erit­täin edulli­nen 1980-luvun lopus­sa, kos­ka van­huk­sia ei vielä ollut paljon ja lap­sia oli jo vähän. Sel­l­ainen tilanne ei tietenkään voi mitenkään olla pysyvä.

Mik­si Ruotsin julki­nen talous on niin hyvässä kun­nos­sa samal­la, kun julk­isten palvelu­jen taso on koulua luku­un otta­mat­ta selvästi Suomea parem­pi? Tärkeim­mät syyt tähän ovat työperäi­nen maa­han­muut­to, pienem­pi määrä kotiäite­jä ja ikäih­mis­ten huo­mat­tavasti parem­pi työllisyys.

Työl­lisyys ikälu­okit­tain vuon­na 2012
	Suo­mi		Ruot­si		Italia
	Naiset	Miehet	Naiset	Miehet	Naiset	Miehet
15–24 v	42,5	44,1	41,5	38,7	16,6	24,2
25–54	79,4	84,5	82,5	87,8	59,1	81,6
55–64	59,7	56,7	69,8	76,4	30,9	50,4
Lähde: OECD Employ­ment Out­look 2013

Olemme syyt­täneet vaikeuk­sis­tamme väestön ikään­tymistä, mut­ta 65 vuot­ta täyt­täneitä on Ruot­sis­sa väestöstä suurem­pi osa (19,1 %) kuin Suomes­sa ( 18,8%). Samoin väestölli­nen huolto­suhde on Suomes­sa (54,3 %) parem­pi kuin Ruot­sis­sa (56,3 %). Ilman työperäistä maa­han­muut­toa ikä­jakau­ma olisi Ruot­sis­sa vielä selvästi epäedullisem­pi. Seli­tys van­hus­ten suurem­paan määrään Ruot­sis­sa  ei ole syn­tyvyy­dessä vaan siinä, että ruot­salaiset elävät van­hem­mik­si. Tilanne on kuitenkin muut­tumas­sa Suomen tap­piok­si, kos­ka eläkeikään on Suomes­sa tulos­sa yhä suh­teel­lisen suuria ikäluokkia.

Ruotsin parem­pi tilanne selit­tyy kokon­aan työikäis­ten parem­mal­la työl­lisyy­del­lä. Suomen nais­ten työl­lisyys parhaas­sa työiässä ole­vien paris­sa on alem­pi kuin Ruot­sis­sa. Ero syn­tyy vähän yli kolmikymp­pis­ten kesku­udessa ja selit­tyy oikeas­t­aan kokon­aan Suomen kotiäi­tiy­del­lä ja sitä edis­täväl­lä koti­hoidon tuel­la. Ikälu­okas­sa 55–64 vuot­ta Suo­mi häviää Ruot­sille roimasti. Eläkeikä on Suomes­sa alem­pi ja eri­tyis­es­ti miehet näyt­tävän jäävän työelämästä kesken pois.

Ver­tailun vuok­si taulukos­sa on myös kovin toisen­lainen maa, Italia. Se poikkeaa Suomes­ta ja Ruot­sista siinä, että nais­ten työl­lisyys on per­in­teistä johtuen selvästi alem­pi ja ikäih­mis­ten työl­lisyys peräti huonol­la tolalla.

Ikä­jakau­mamme ei ole siis huono Ruot­si­in ver­rat­tuna, mut­ta se on paljon huonom­pi kuin mihin olemme tot­tuneet. Sodan jälkeiset suuret ikälu­okat tyy­tyivät itse hyvin pie­neen lap­siluku­un. Näin Suomen ikärakenne oli jonkin aikaa hyvin edulli­nen. Työikäisiä oli paljon, kos­ka suuret ikälu­okat oli­vat parhaas­sa työiässä, van­huk­sia oli vähän ja lap­sia vähän. Tämä ilo muut­tui suruk­si, kun suuret ikälu­okat alkoi­vat siir­tyä eläk­keelle ja 70-luvul­la syn­tyneet pienet tuli­vat hei­dän tilalleen töi­hin. Ruot­sil­la sodan­jälkeiset suuret ikälu­okat ovat suh­teessa paljon pienem­piä kuin Suomes­sa. Ruot­sis­sakin väki van­he­nee, mut­ta ei yhtä dra­maat­tis­es­ti kuin Suomessa.