Uskonnon opetus

Lukio-opetuk­seen kuu­luu pakol­lise­na maail­manuskon­to­jen kurssi. Siinä ker­ro­taan esimerkik­si tao­laisu­ud­es­ta. Tätä kurssia varten oppi­laat jae­taan pien­ryh­mi­in. Tao­laisu­ud­es­ta pitää opet­taa eri taval­la luter­i­laisille, ortodok­seille, katolisille, islami­laisille ja uskon­not­tomille. Julkisen talouden ahdinko ei näköjään ole vielä riit­tävän suuri.

Kun Suo­mi liit­tyi Euroopan neu­vos­toon, sitouduimme pois­ta­maan kouluista tun­nus­tuk­sel­lisen uskon­nonopetuk­sen. Tämä tehti­in muut­ta­mal­la tun­nus­tuk­selli­nen ope­tus oman uskon­non opetuk­sek­si. Ain­oa sisäl­lölli­nen muu­tos oli ilmeis­es­ti, että vaik­ka oman uskon­toon kuu­lu­vat ruk­ouk­set opete­taan, varsi­naisia ruk­oushetk­iä tun­neil­la ei jär­jestetä. Tosi­asi­as­sa ope­tus on tunnustuksellista.

Voisiko ajatel­la, että edes lukios­sa voitaisi­in siir­tyä kaikille yhteisen uskon­to- ja elämänkat­so­mustiedon opetuk­seen. Tätä kokeil­laan Kulosaaren lukios­sa eri­ty­is­lu­val­la ja hyvin on mennyt.

Mut­ta vielä kum­mem­paa kaavail­laan lukiou­ud­is­tuk­ses­sa. Niin san­otus­sa a‑vaihtoehdossa opin­noista tehtäisi­in huo­mat­tavasti nyky­istä valin­naisem­pia. Esimerkik­si his­to­ri­aa ei tarvit­sisi lukea lainkaan, mut­ta ter­veysti­eto ja uskon­to oli­si­vat kuitenkin pakol­lisia. Uskon­non aset­ta­mi­nen his­to­ri­an ja yhteiskun­taopin edelle tärkey­dessä on aivan tolku­ton aja­tus 2010-luvun Suomessa.

Mik­si ei kun­nioite­ta kotien omaa tah­toa suh­teessa uskon­toon ja sen opettamiseen?