Esseitä tuloeroista (4) Mikä kasvattaa suuria palkkoja?

Reaalian­sioiden kasvu on pohjim­mil­taan peräisin tuot­tavu­u­den kasvus­ta. Tuot­tavu­u­den kasvu ei kuitenkaan vält­tämät­tä nos­ta työn­tek­i­jöi­den reaalian­sioi­ta, vaan voi jopa laskea niitä. Jos automa­ti­soin­ti merk­it­see väen vähen­tämistä puoleen, on jäl­jelle jääneen puoliskon vaikea puo­lus­taa ansio­ta­soaan, kun alal­la on työvoimas­ta yli­tar­jon­taa. Tuot­tavu­u­den kasvu jää yri­tyk­seen omis­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den kesken jaet­tavak­si vain, jos kil­pail­i­jat eivät ole nos­ta­neet tuot­tavu­ut­ta yhtä paljon. Muu­toin se menee hin­to­jen lasku­na kulut­ta­jien hyväk­si nos­taen kyl­lä kaikkien muiden reaalian­sioi­ta. Puunko­r­ju­us­sa tuot­tavu­us on nous­sut monikym­menker­taisek­si siir­ryt­täessä jus­teereista ja hevosve­dos­ta moni­toimikoneisi­in, mut­ta met­surien ansio­ta­so ei ole monikymmenkertaistunut.

Tuotan­non arvo on peräisin yhä enem­män tuotan­non laadus­ta ja yhä vähem­män valmis­ta­jien ahkeru­ud­es­ta. Täl­lä kehi­tyk­sel­lä on taipumus alen­taa suorit­ta­van työn ja nos­taa osaa­jien työn markki­na-arvoa. Osaami­nen määrit­tää yhä enem­män palkkata­soa, mut­ta ei tasais­es­ti. Olen­naista on, mis­sä määrin osaami­nen on muutet­tavis­sa markki­noil­la rahak­si. Teknistaloudel­lisen alan osaa­jalle löy­tyy markki­noi­ta helpom­min kuin vaikka­pa eri­no­maiselle historiantutkijalle.

Osaamisen rahalli­nen arvo riip­puu myös sen vipu­vaiku­tuk­ses­ta. Tuot­to pysyy rajal­lise­na, vaik­ka osaisi organ­isoi­da kirkonkylän pizzer­ian toimin­nan kuin­ka nerokkaasti hyvän­sä, mut­ta liikkuu miljoonis­sa, jos pystyy tuot­ta­maan pienenkin paran­nuk­sen maail­man­laa­juisen ham­puri­laisketjun toimintaan.

Osaamisen vaiku­tus koros­tuu äärim­milleen voit­ta­ja-vie-kaiken ‑markki­noil­la. Nokia oli ker­ran maail­man paras matka­puhe­limis­sa ja tahkosi mil­jar­di­en voit­to­ja. Sen ei tarvin­nut jäädä kil­pail­i­jois­taan kuin vähän, kun se menet­ti ase­mansa äly­puhe­lin­markki­noil­la ja puhe­lin­li­ike­toim­inta muut­tui tap­pi­ol­lisek­si. Musi­ikissa, kir­jal­lisu­udessa ja eloku­vis­sa monis­tet­tavu­us merk­it­see, että megatähdet tien­aa­vat sat­u­maisia sum­mia suurim­man osan muista toim­i­joista pysyessä köy­hinä. Jos musi­ikkia voisi esit­tää vain elävänä musi­ikki­na kon­serteis­sa, parhaat kyvyt tien­aisi­vat toki parem­min kuin maakun­nal­liset kyvyt, mut­ta maakun­nal­lisillekin kyvy­ille jäisi tilaa markkinoilla.

Markki­na­t­alouden tehostues­sa yri­tysjo­hta­jien osaamisel­la ja työin­nol­la on kas­va­va vaiku­tus. Jos pystyy tehosta­maan tuhan­nen hen­gen yri­tyk­sen toim­intaa pros­en­til­la, on ansain­nut kymme­nen hen­gen palkkara­hat. Vipu­var­si on tätä vielä paljon suurem­pi, kun yri­tys toimii voit­ta­ja vie kaiken ‑markki­noil­la. Nokian olisi kan­nat­tanut Jor­ma Ollilan jäl­keen vuon­na 2006 mak­saa unel­ma­jo­hta­jalle mil­jardin vuosi­palkkaa, jot­ta ei olisi käynyt, kuten kävi.

Avain­henkilöt voivat vaa­tia mar­gin­aal­ista tuot­tavu­ut­taan vas­taavaa palkkaa vain, jos he ovat kor­vaa­mat­to­mia eli jos heil­lä on sel­l­aista osaamista, jota ei muil­la ole. Mik­si yri­tysjo­hta­jien palkat sit­ten jatka­vat nousemis­taan? Hei­dän osaamisel­laan on kyl­lä suuri vipu, mut­ta luulisi lah­jakkai­ta kan­di­daat­te­ja löy­tyvän. Var­masti lah­jakkuuk­sia on, mut­ta miten hei­dät löytää? For­mu­la-kul­jet­ta­jille mak­se­taan kym­me­nien miljoonien euro­jen vuosi­palkkaa, kos­ka rekry­toin­tipo­h­ja on kapea. Var­maankin Euroopas­sa olisi kym­meniä tuhan­sia henkilöitä, joil­la olisi edel­ly­tyk­set kehit­tyä hyväk­si aja­jak­si, mut­ta vain pieni joukko on voin­ut har­joitel­la ja osoit­taa kykyn­sä alem­mis­sa kil­pasar­jois­sa. Yri­tysjo­hta­jien tilanne on vähän saman­lainen. Johta­jak­si pätevöi­tyy vain toim­i­mal­la men­estyk­sel­lis­es­ti yri­ty­selämässä. Var­mo­ja ja koetel­tu­ja val­in­to­ja huip­pute­htävi­in on vähän. Sik­si parhaista kil­pail­laan niin verisesti.

Yksi syy palkkaero­jen kasvu­un ja hyvin rahakkaisi­in johdon palk­it­semisjär­jestelmi­in Suomes­sa ja kaikkial­la Euroopas­sa on Yhdys­val­ta­lais­ten sijoi­tus­ra­has­to­jen vaiku­tus. Nämä halu­a­vat kan­nus­taa yri­tysjo­hta­jia toim­i­maan nimeno­maan omis­ta­jien etu­jen mukaan. Bonuk­set ja johdon huip­pu­palkkiot tule­vat omis­ta­jille kalli­ik­si, mut­ta mak­sa­vat kuitenkin itsen­sä. Moni on ihme­tel­lyt, mil­lä perus­teel­la Stephen Elop­ille mak­set­ti­in run­saat bonuk­set siitä, että hän möi Suomen kru­u­nun­jalokiv­en pilkkahin­taa Microsoft­ille. Suo­ma­laisia tämä syys­täkin har­mit­taa, mut­ta Nokian osakkei­den arvo nousi selvästi ja osak­keen­o­mis­ta­jista pääosa on ulkomaalaisia.

Jos ajatel­laan taloudel­lista tehokku­ut­ta ja vain sitä, on järkevää mak­saa osaav­im­mille avain­henkilöille korkeaa palkkaa eri­tyis­es­ti tehtävis­sä, jois­sa vipu­vaiku­tus on suuri. Näin estetään parhaiden kyky­jen haaskau­tu­mi­nen tois­ar­voisi­in tehtävi­in. Lah­jakkaan henkilön eri­tyiskyvy­istä on eniten hyö­tyä siel­lä, mis­sä osaamisen vipu­vaiku­tus on suurin. Näin arvokkaat resurssit menevät sinne, mis­sä niiden olete­taan tuot­ta­van eniten.

Lisää kiis­tat­ta talouden tehokku­ut­ta, että kyvykkäin työvoima on kallein­ta. Sen sijaan yhtä kiis­ta­ton­ta ei ole, että kohtu­ut­toman suuret tulo­erot lisäävät tehokku­ut­ta. Nokian Dream Teamia palkit­ti­in ruhti­naal­lisil­la bonuk­sil­la, mut­ta se ei kiin­nit­tänyt tätä joukkoa yri­tyk­seen, vaan pikem­minkin aut­toi sitä irtaan­tu­maan ennenaikaises­ti. Kun on ansain­nut jo tarpeek­si, ei tarvitse ansai­ta enem­pää. Tämä saat­toi jälkikä­teen tul­la yhtiölle hyvin kalli­ik­si, kos­ka Ollilan seu­raa­jak­si ei pystyt­ty houkut­tele­maan yhtiön sisältä halu­tu­in­ta ehdokas­ta. Jor­ma Ollila ker­toi Suomen Kuvale­hden haas­tat­telus­sa, että hän olisi halun­nut pääjo­hta­jak­si Pekka Ala-Pietilän, mut­ta tämä kieltäy­tyi. Hän halusi tehdä elämässään muu­takin kuin kän­nyköitä, ja hänel­lä oli varaa valita.

Johdon huip­pu­palkko­ja ja ‑palkkioi­ta ovat valit­ta­neet myös mon­et talouselämän edus­ta­jat eri puo­lil­la Euroop­paa. Ne eivät vas­taa euroop­palaisia arvo­ja. Suuret tulo­erot myrkyt­tävät yhteiskun­nal­lista ilmapi­ir­iä. Se ei ole hyvä edes bisnekselle.

(Pahoit­te­len, että tässä on vähän edel­lisin postausten toistoa)