Kaivoslain korjaamisella on kiire

Suomen kaivospoli­ti­ikas­ta

Kävin tiis­taina MTV3:n lähetyk­sessä Markku Vei­jalaisen haas­tatelta­vana Suomen kaivospoli­ti­ikas­ta. Panen omat pää­point­ti­ni tähän.

Suo­mi on ain­oa maa maail­mas­sa, joka on julis­tanut min­er­aali­varansa koko maail­man yhteisek­si omaisu­udek­si niin, ettei suo­ma­laisil­la ole niihin mitään sel­l­aista oikeut­ta, jota ei vaikka­pa kanadalaisil­la olisi ja niin, ettei kai­vok­sista per­itä mitään eril­listä kaivosveroa. Päin­vas­toin, tääl­lä val­tio rak­en­taa vielä tietkin kai­vok­sille ilmaisek­si. Jos joku saudi­ara­bi­alainen tulee Suomeen ja löytää täältä kul­taa, se on hänen kul­taansa löytäjä saa pitää peri­aat­teel­la, mut­ta jos minä menen Sau­di-Ara­bi­aan ja löy­dän sieltä öljyä, se ei jostain syys­tä kuu­lukaan minulle.

Min­er­aali­varo­jen lahjoit­ta­mi­nen koko maail­man yhteisek­si omaisu­udek­si on hyvin epäit­sekäs teko, sil­lä Aasian talouskasvun myötä maa­pal­lo on käymässä rajal­lisek­si ja malmi­varo­jen hin­to­jen olete­taan nou­se­van. Hin­nan­nousua odoteltaes­sa maail­mal­la on pan­tu ole­via kai­vok­sia kiinni.

Löytäjä saa pitää ‑peri­aat­teesta on men­ty vieläkin pidem­mälle. Kuka hyvän­sä saa val­la­ta kaavoite­tun alueen ulkop­uolelta kuin­ka suuren alueen hyvän­sä käytän­nössä ilmaisek­si niin, että tältä alueelta joskus löy­tyvät min­er­aalit kuu­lu­vat hänelle. Näin hyvää mah­dol­lisu­ut­ta ei voi jät­tää käyt­tämät­tä – Suomes­ta on jo val­lat­tu 50 000 neliök­ilo­metriä eli Tan­skan kokoinen alue. Val­taa­jal­la ei tarvitse olla mitään edel­ly­tyk­siä kaivos­toimin­nan aloit­tamiseen. Yksi­ty­ishenkilö (out­okum­mun insinööri) val­tasi Out­okum­mun hylä­tyn kai­vok­sen viereisen jär­ven alla ole­van kupariesi­in­tymän omi­in nimi­in­sä ja myi val­tauk­sen sit­ten ulko­maiselle yhtiölle.

Suo­mi meni näin epä­toivoiseen lain­säädän­töön Pohjois-Suomen surkean työl­lisyy­den takia.  En ole var­ma, että tämä san­ot­tavasti aut­taa siihen. Ulko­maiset yhtiöt ovat tehneet val­tauk­sia varas­toon odot­ta­maan met­al­lien maail­man­markki­nahin­to­jen mah­dol­lista nousemista. Val­taus on optio, joka ei sido ketään tekemään mitään, mut­ta antaa oikeu­den kaivos­toim­intaan, jos se muut­tuu joskus kan­nat­tavak­si. Työ­paikko­ja tulee, kun niitä tulee, eikä niitä tule kovin paljon, kos­ka nykyaikainen kaivos­toim­inta on pitkälle automa­ti­soitua. Tal­vi­vaaran kaivos on tai oli hyvä työl­listäjä, kos­ka mas­si­ivi­nen toim­inta toi myös työ­paikko­ja ja kos­ka järkeväl­lä etäisyy­del­lä oli asutusta.

On surullista, että meil­lä on täl­lainen kiire myy­dä Suomes­ta ulko­maille kaik­ki, mikä on myytävis­sä. Ennen ajatelti­in pitkäjän­teisem­min. Hyvin tyh­mää oli myös myy­dä Sok­lin fos­faat­tiesi­in­tymä läh­es ilmaisek­si nor­jalaisille, vaik­ka tiede­tään, että fos­faatista — eri­tyis­es­ti sel­l­ais­es­ta fos­faatista, jos­sa ei ole kad­mi­u­mia — tulee val­ta­va pula.

Keskelle ei mitään perustet­ta­va kaivos ei Lapin asukkai­ta juuri työl­listä, kos­ka sopi­vaa työvoimaa ei asu lähel­lä. Työvoima tulee muual­ta keikkatöi­hin aivan kuten Nor­jan öljyn­po­raus­lau­toille. Kenenkään ei kan­na­ta kai­vok­sen lähelle muut­taa ja rak­en­taa omakoti­taloa, kos­ka kaivos on työl­listäjänä joka tapauk­ses­sa tilapäi­nen eikä keskelle kor­pea voi tuo­da per­het­tä, kun ei olke koulu­ja eikä kaup­po­ja, ei oikein mitään. Esi­in­tymät ovat hyvin köy­hiä, joten louhimi­nen on kallista. Kai­vok­sista tulee toden­näköis­es­ti suh­dan­nekai­vok­sia, joi­ta avataan ja sul­je­taan maail­man­markki­nahin­to­jen tahdis­sa.  Tal­vi­vaarakin pan­taisi­in nyt kiin­ni odot­ta­maan Nikke­lin hin­nan nousua, jos se olisi teknis­es­ti mahdollista.

Kaivosla­ki on siinä suh­teessa kum­malli­nen, että kah­den elinkeinon – vaikka­pa nyt matkailun ja kaivos­toimin­nan – joutues­sa ris­tiri­itaan keskenään kaivos­toim­inta voit­taa aina ilman mitään edullisu­usver­tailua pait­si kaavoite­tu­il­la alueil­la. Luon­non­suo­jelu­lain osalta tilanne on epäselvempi.

Suomes­sa ole­vat malmiot ovat köy­hiä tai näin ainakin olete­taan. Kaivoslakia sor­van­neet eivät ilmeis­es­ti pitäneet niitä kovin arvokkaina, joten ne saatet­ti­in mah­dol­lisia työ­paikko­ja vas­taan lahjoit­taa maail­man yhteisek­si omaisu­udek­si. Köy­hästä malmista syn­tyy hirvit­tävän paljon jätet­tä minkä lisäk­si joudu­taan käyt­tämään paljon ympäristön kannal­ta ongel­mallisia kemikaale­ja. Riskinä on, että kun esi­in­tymä on tyh­jen­net­ty tai sen tyh­jen­tämi­nen on osoit­tau­tunut kan­nat­ta­mat­tomak­si, kaivosy­htiö vetäy­tyy pois ja jät­tää ympäristöpom­min suo­ma­lais­ten murheek­si.  Peri­aat­teessa kaivosy­htiön pitää rahas­toi­da varo­ja jälkien siivoamisek­si, mut­ta ainakin Tal­vi­vaaran osalta tämä rahas­to ei tai­da riit­tää alku­unkaan, jos yhtiö sat­tuisi men­emään konkurssi­in. (POISTETTU VIRHEELLINEN TIETOTALVIVAARAN RAHASTOINTIVELVOITTEEN ALENTAMISESTA)

Kaivoslakia on muutet­ta­va, ennen kuin lop­utkin Suomes­ta on val­lat­tu. Vähin­tä mitä pitäisi tehdä on lait­taa varauk­sille jokin pin­ta-alaan perus­tu­va vuo­tu­inen mak­su, jot­ta ei kan­nat­taisi tehdä mieli­v­al­taisen suuria valtauksia.