Sama esitys kulkee myös nimellä keskioluen laimentaminen. Ajatuksena on tehdä kuten Ruotsissa, sallia ruokakaupoissa ja olutjuottoloissa vain kakkosolutta, jonka maksimialkoholipitoisuus on 3,5 %. Jos haluatte tietää, miltä se maistuu, sekoittakaa keskiolutta ja pilsneriä suhteessa 2:3 ja maistakaa. Ajatus nousee esiin taajaan ja erityisen todennäköisesti, kun maassa on uusi peruspalveluministeri, koska aina silloin virkamiehet päättävät yrittää suosikkikeinoaan. Myös minä jouduin aikanaan päättämään, että en vie asiaa eteenpäin.
Miksi en asiaa aikanaan esittänyt enkä esittäisi nytkään?
Alkoholihaittojen tuoma ongelma on sitä luokkaa, että näin järeää ja epäsuosittua keinoa kannattaisi käyttää, jos se toimisi. Minulle Ruotsin esimerkki osoittaa, että se ei toimisi.
Suomessa juodaan melkein pelkästään keskiolutta. Muutos on ollut huomattava 1960-luvulta, jolloin juotiin melkein pelkästään A‑olutta. Kun vain keskiolutta saa ruokakaupoista, maku on mukautunut siihen. Keskioluen myynnin kieltäminen ja vain folkölin salliminen ruokakaupoissa johti Ruotsissa keskioluen menekin romahtamiseen. Osa kulutuksesta siirtyi folköliin mutta yhtä suuri ellei suurempi osa vahvempiin olutmerkkeihin. Lopputulos oli suunnilleen oluen keskimääräisen vahvuuden pysyminen ennallaan. Jos kansalaisten on ostettava keskiolut Alkosta, he varmaankin ostavat saman tien alkoholipitoisempia oluita. Tämän voi päätellä siitä, mitä ihmiset rahtaavat Tallinasta laivoilla.
Ei siis kannata.
Yrittäisin hinta-asetta. Meillä ei enää ole virallisesti kolmos- ja nelosveroluokan oluita, vaan oluen vero riippuu suoraan sen alkoholipitoisuudesta. Niinpä 3,5 prosentin olutta verotettaisiin vähemmän kuin keskiolutta, jos joku sitä valmistaisi. Veron suhde on 3,5/4,7 suhteessa vahvimpaan keskiolueen. Pilsnerissä (2,8%) taas ei ole alkoholiveroa lainkaan. Veroporrastus ei riitä tekemään kakkosoluesta suosittua. Pyydetään EU:lta lupa progressiiviseen olutveroon niin, että vero olisi
verokanta x (tilavuusprosentti – 2,8 %)
Tällöin folkölin alkoholivero olisi alle puolet keskioluen verosta.
(EU määräsi Suomen alkoholiveron perustumaan alkoholin määrään eikä juoman hintaan, koska suomalaiset eivät pystyneet selittämään, miten shampanjassa oleva alkoholi on tuhoisampaa kuin Algerialaisessa punaviinissä oleva. Vero on kuitenkin oluelle, viineille, väkeville viineille ja tislatuille alkoholijuomille kullekin erisuuruinen.)