Suomessa on OECD-maiden eriarvoisin terveydenhuolto

(Kir­joi­tus on julka­istu 30.6.2013 Savon Sanomis­sa, hie­man lyhyem­mässä muodossa)

 

Run­sas kymme­nen vuot­ta sit­ten OECD arvioi Suo­ma­laisen ter­vey­den­huol­lon eri­ar­voisim­mak­si tutk­i­tu­ista 22 maas­ta — tai tulkin­nas­ta riip­puen kol­man­nek­si eri­ar­voisim­mak­si Mek­sikon ja Yhdys­val­to­jen jäl­keen. Sen jäl­keen eri­ar­voisu­us on vain kas­vanut, kos­ka työssä käyvät käyt­tävät yhä enem­män työter­veyshuoltoa ja ter­veyskeskuk­si­in pääsy on vaikeu­tunut lääkärip­u­lan ja aliresur­soin­nin vuok­si. Olisiko jum­bosi­jamme nyt jo kiistaton?

Eri­ar­voisu­us on jät­tänyt jälken­sä. Sosi­aaliset ter­vey­serot ovat Suomes­sa kan­sain­välis­es­ti ver­rat­tuna huo­mat­ta­van suuret ja kas­va­vat koko ajan. Mitä alem­pi koulu­tus ja pienem­mät tulot, sitä lyhyem­pi elämä.  Todel­lisu­us on tätäkin karumpi, sil­lä koulu­tus on huono mit­taa­maan yhteiskun­nal­lista ase­maa. Pelkäl­lä kansak­oulupo­h­jal­la on kohot­tu merkit­tävi­in asemi­in eikä aka­teem­i­nen tutk­in­to suo­jaa syr­jäy­tymiseltä. Asuinaluei­den välil­lä on paljon suurem­pia ero­ja eli­na­jan odot­teessa. Asum­i­nen ker­too yhteiskun­nal­lis­es­ta ase­mas­ta enem­män kuin koulutus.

Kaik­ki ei ole ter­vey­den­huol­lon vika. Suo­ma­lais­ten eli­na­jan odote on nous­sut run­saas­sa sadas­sa vuodessa noin kolmel­lakymmenel­lä vuodel­la. Kansan­ter­veyslaitok­sen entisen pääjo­hta­jan Jus­si Hut­tusen mukaan tästä vain kymme­nen vuot­ta on ter­vey­den­huol­lon ansio­ta ja tästä kymmen­estä vuodes­ta kahdek­san on antibioot­tien ja roko­tusten ansio­ta. Koko muu yli läh­es kah­denkymme­nen mil­jardin panos­tus piden­tää elinikää vain kahdel­la vuodel­la. Muu on ravin­non, hygien­ian ja tap­atur­mien vähen­e­misen ansio­ta. Sosi­aaliset ter­vey­serot johtu­vat paljolti tuos­ta muus­ta, eri­tyis­es­ti elin­tavoista mut­ta myös työhön liit­tyvistä tek­i­jöistä. Huono-osais­ten varhainen kuolleisu­us on paljolti elin­tapo­jen ansio­ta. Lyhen­täähän jo pelkkä tupakoin­ti elämää keskimäärin kymmenel­lä vuodel­la. On lop­ut­toman riidan aihe, ovatko huonot elämän­ta­vat oma vika vai yhteiskun­nan syy.

Turhia kuolemia köy­hillä on kuitenkin paljon enem­män kuin rikkail­la — turhia siinä mielessä, että kuole­ma olisi ollut väl­tetävis­sä ter­vey­den­hoidon konstein.

Yhdys­val­lois­sa pres­i­dent­ti Oba­ma yrit­tää muut­taa amerikkalaista ter­vey­den­huoltoa tasa-arvoisem­mak­si niin, että kaikil­la olisi sairaus­vaku­u­tus ja siten pääsy tarvit­taes­sa hoitoon. Olemme oudok­suneet uutisia Yhdys­val­loista kuin­ka ihmisiä kuolee syöpään, joka olisi paran­net­tavis­sa, mut­ta per­he ei pysty mak­samaan hoi­dos­ta. Täl­laista ei meil­lä tapah­du, mut­ta muis­tet­takoon, että mei­dän ter­vey­den­huoltomme on aivan yhtä eri­ar­vois­ta­va kuin Yhdys­val­tain, ellei eriarvoistavampi.

Erikois­sairaan­hoit­o­mme on erit­täin tasa-arvoinen ja samal­la laadukas. Kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa esimerkik­si syöpähoidon tulok­set ovat huip­puta­soa.  Meil­lä jokainen on oikeutet­tu huip­puhoitoon,  jota monis­sa mais­sa saa­vat vain rikkaim­mat. Kun­han siihen hoitoon ensin saa lähetteen.

Eri­ar­voisu­u­den ydin on peruster­vey­den­hoi­dos­sa, siinä, että työssä käyvät pää­sevät vai­vat­tomasti työter­veyslääkärin vas­taan­otolle ja muil­la on vaikeuk­sia päästä ter­veyskeskuk­si­in tai he eivät niihin edes hakeudu.

Jos peruster­vey­den­huoltoa ei olisi jaet­tu “tarpeel­lis­ten kansalais­ten” työter­veyshuoltoon ja “hyödyt­tömien kansalais­ten” ter­veyskeskuk­si­in, vaan kaik­ki oli­si­vat samoissa ter­veyskeskusjonois­sa, ter­veyskeskuk­sis­sa olisi paljon vähem­män jono­ja. Useim­mis­sa kun­nis­sa enem­mistö kun­nan­val­tu­us­to­jen jäsenistä on työter­veyshuol­lon  asi­akkai­ta, eikä ter­veyskeskusten rap­pio sik­si ole heille läheinen asia.

Monis­sa mais­sa lääkäri­palvelu­jen tar­joami­nen työter­veyshuol­lon yhtey­dessä on kiel­let­ty — tai se siis tulk­i­taan palkan mak­samisek­si ja sitä verote­taan palkkana.  Suomes­sa otet­ti­in vuo­den 1999 hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa  harp­paus kohti ter­vey­den­huol­lon yksi­ty­istämistä ja eri­ar­vois­tamista, kun työter­veyshuoltona annet­tu­jen sairaan­hoitopalvelu­jen Kela-kor­vauk­sia paran­net­ti­in. Irvokas­ta on, että tämä hyvin oikeis­to­lainen askel otet­ti­in poli­it­tisen vasem­mis­ton ja ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen vaa­timuk­ses­ta. Tiesit­tekö, että Kela mak­saa paljon enem­män kor­vaus­ta siitä, jos käytte työ­nan­ta­jan mak­samana yksi­ty­is­lääkäril­lä kuin jos kävisitte siel­lä itse maksaen?

Ter­veyskeskuk­si­in pääsy on vaikein­ta suuris­sa kaupungeis­sa. Se voi johtua siitä, että niis­sä päät­täjät eivät ter­veyskeskuk­sia arvos­ta, mut­ta varoisin tekemästä tästä hätiköi­tyjä kun­tien välisiä ver­tailu­ja. Hyvin pieni osa väestöstä aiheut­taa suurim­man osan peruster­vey­den­huol­lon tarpeesta ja nämä ovat aset­tuneet asumaan  maas­sa hyvin epä­ta­sais­es­ti.  Kaupun­git houkut­tel­e­vat hyvin etuoikeutet­tu­ja mut­ta myös erit­täin huono-osaisia asukkai­ta.  En luot­taisi myöskään lähin­nä ikä­jakau­maan perus­tu­vi­in tarve­vakioin­tei­hin, kos­ka ne eivät asian ydin­tä oikein tavoita. Kan­nat­taisi kat­soa lääkärimääriä asukas­ta kohden, kos­ka se ker­too, paljonko on ter­veyskeskuk­si­in on panostettu.

Jos halu­amme, että työter­veyshuol­lon asi­akkaat palaa­vat ter­veyskeskuk­si­in ja ter­veyskeskusten toim­intaan ale­taan tämän seu­rauk­se­na kiin­nit­tää parem­paa huomio­ta, mei­dän on hyväksyt­tävä tiet­ty määrä eri­ar­voisu­ut­ta julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa. Tuskin kukaan protestoi sitä, että Tero Pitkämäen kylki­vam­ma leikat­ti­in heti kun voiti­in eikä hän­tä pan­tu odot­ta­maan vuoroaan joskus Mosko­van MM-kiso­jen jäl­keen. Joidenkin aika on vielä arvokkaam­paa kuin tois­t­en ja tämä on otet­ta­va huomioon hoitoa ajoitet­taes­sa. Työ­nan­ta­jat tar­joa­vat vapaae­htois­es­ti lääkäri­palvelu­ja, jot­ta työn­tek­i­jät eivät jonot­taisi ter­veyskeskuk­si­in työa­jalle ja jot­ta pikku­vai­vat paran­net­taisi­in heti. Kun­nan kan­nat­taisi myy­dä ter­veyskeskuk­sis­taan työ­nan­ta­jille  nopeat palve­lut tuotan­tokus­tan­nush­in­taan. Ter­veyskeskuk­sista tulisi vahvem­pia ja kaikkien hoito paranisi.

Ruot­sis­sa saa vali­ta, kir­jau­tuuko ter­veyskeskuk­sen vain yksi­ty­is­lääkärin poti­laak­si. Mak­su on sama. Voisiko näin tehdä Suomes­sakin? Yleis­lääkärit ovat melkein kaikkial­la ammat­in­har­joit­ta­jia eivätkä kuukausipalkkalaisia.

Meil­lä on tehty näin ham­maslääkärei­den osalta. Mak­su tosin ei ole sama, mut­ta ham­maslääkärin kuluista saa kor­vaus­ta sairaus­vaku­u­tuk­ses­ta, jon­ka mak­saa Kela, siis val­tio. Ter­veyskeskuk­si­in on hirveät jonot ja yksi­ty­isil­lä on pulaa asi­akkaista. Jos val­in­tamyymälässä olisi A‑kassoja ja B‑kassoja, joista B‑kassoissa hin­nat ovat puol­ta halvem­pia, B‑kassoihin olisi aina jonoa. Kun­nan taas ei kan­na­ta lisätä ham­mashoitoa niin paljon, että jonot pois­tu­isi­vat, kos­ka sil­loin se saisi kaik­ki omik­si poti­laik­seen ja val­tio säästäisi rahaa.

Ruot­sis­sa maakun­ta mak­saa molem­mat, myös yksi­tyisen hoidon kulut. Valin­nan­va­paus yksi­tyisen hoidon ja kun­nan hoidon välil­lä ei voi toteu­tua niin kauan kuin niil­lä on eri mak­sa­ja. Muuten­han kun­nan kan­nat­taisi työn­tää kaik­ki poti­laat yksi­ty­isille val­tion kustannettaviksi.

Ruot­sis­sa yksi­ty­is­lääkärille mak­se­taan pääasi­as­sa poti­laiden määrän, ei käyn­tien mukaan. Käyn­tien mukaan mak­sami­nen räjäyt­täisi kus­tan­nuk­set, kos­ka käyn­te­jä voidaan tuot­taa kuin­ka paljon tahansa.