Isoveli uutterana

Pide­tään suure­na pal­jas­tuk­se­na, että Yhdys­val­tain vira­nomaiset seu­raa­vat sähkö­poste­jamme ja muu­ta käyt­täy­tymistämme netis­sä. Olen mielestäni tien­nyt tämän jo pitkään ja pitänyt asi­aa notorise­na tosi­asiana, johon me nyt vain olemme alistuneet. 

En jak­sa pitää kovin suure­na ongel­mana, että tur­val­lisu­usvi­ra­nomaiset saa­vat epäreiluil­la tavoil­la kiin­ni mielipuolisia ter­ror­is­te­ja. Täl­lähän tätä perustel­laan. Ei tämä kuitenkaan näin ongel­ma­ton­ta ole.

Se, mikä voi olla perustel­tua suo­jele­maan demokraat­tisia val­tioi­ta pahu­u­den voim­il­ta, toimii myös kansaansa ter­ror­isoivien hal­li­tusten aseena hyvyy­den voimia vas­taan, jos nyt saa käyt­tää täl­laista amerikkalaisen keskustelun polar­isaa­tio­ta. Kan­nat­taa muis­taa, että län­tiset tiedustelu­vi­ra­nomaiset aut­toi­vat Gaddafin hallintoa jah­taa­maan Libyan oppo­si­tio­ta. Saman­laisia luot­ta­mus­ta herät­täviä ja vien­tikanavia avaavia palveluk­sia voi pelätä nytkin. 

Kiusal­lista on tietysti myös, että kaik­ki hyvinkin henkilöko­htainen viestin­tä on siis Isovel­jen luet­tavis­sa. Siitä voi Isovel­jelle tul­la houku­tus kiristämiseen, jos joku kiu­sankap­pale yrit­tää vaikka­pa pal­jas­taa hal­li­tuk­sen väärinkäytök­siä. Suo­jelupoli­isi uhkasi joskus 30 vuot­ta sit­ten min­ua ikävil­lä vihre­itä koskevil­la pal­jas­tuk­sil­la, jos liike astuu teol­lisu­uss­ab­o­taasin tielle. Me emme har­ras­ta­neet teol­lisu­uss­ab­o­taa­sia, joten se jäi siihen. 

Vakavampi uhka kuitenkin on, että Isoveli joutuu palkkaa­maan ihan taval­lisia ihmisiä tähän urk­in­taan. Heis­sä on se vika, että he ovat ihmisiä. Yhdys­val­lois­sa yli miljoon­al­la henkilöl­lä on pääsy näi­hin tietoi­hin. Naa­purin rou­van sähkö­postien lukem­i­nen voi olla peräti houkut­tel­e­vam­paa kuin kat­soa tieto­ja Mika Myl­lylän kuolin­syy­tutkimuk­ses­ta. Läh­es jokainen tun­tee urkin­nan palveluk­ses­sa ole­van ja kään­täen jokaisen tun­tee joku, jol­la on pääsy hänen tietoihinsa. 

Jos täl­laista olisi Suomes­sa, ali­palkatut poli­isit myi­sivät herkullisimpia tieto­ja roskale­hdis­tölle, joka lehdis­tön vapau­teen vedoten tietysti ne julka­i­si­si­vat ja pahek­su­isi­vat kaikkia yri­tyk­siä saa­da näitä tiedon kaup­pi­ai­ta satimeen. 

Eräs täl­lainen arkalu­on­teinen rek­isteri meil­lä onkin. Poli­isi kerää rek­ister­iä henkilöistä, joil­la voisi ehkä olla yhteyt­tä rikol­liseen toim­intaan. Suurin osa näistä henkilöistä on merk­in­tään täysin syyt­tömiä. Täl­lainen rek­isteri on jok­seenkin har­mi­ton, jos se pysyy pois­sa julk­isu­ud­es­ta, mut­ta jos siitäkin ale­taan myy­dä herkullisimpia yksi­tyisko­htia (kuten on tapah­tunut), viat­tomas­ta rek­ister­istä tuleekin painajainen. 

Mut­ta siis miljoona kokopäiväis­es­ti palkat­tua urkki­jaa. Ei aivan halpaa.