Vancouverissa on yhdistetyillä pyörä- ja jalankulkuteillä – ainakin osalla niistä – nopeusrajoitus 15 km/h. Tämä sai viraston liikennesuunnittelijat vähän mietteliäiksi. Nizzassa lentokentälle menevällä tiellä oli nopeusrajoitus 20 km/h ja seuraavassa kaupungissa peräti 10 km/h. Tätä jälkimmäistä ei kukaan noudattanut, mikä osoittaa, ettei ihan mitä tahansa kannata yrittää.
On pakko myöntää, että on kohtia, joissa olisi syytä vaatia pyöräilijältä kohtuullista nopeutta. Onko kohtuullinen 15 km/h vai 20 km/h? Pihakaduilla nopeusrajoitus on 20 km/h. Jos se on oikea nopeus ajettaessa autolla potkupalloa pelaavien tenavien seassa, pitäisi se kelvata myös kevyen liikenteen väylillä.
On aivan mahdoton ajatus säätää tuollaistakaan nopeusrajoitusta kaikille yhdistetyille pyörä- ja jalankulkuväylille. Sellainen väylä kulkee esimerkiksi Uuden Porvoontien vartta 31 kilometrin päähän Helsingistä. Pelkästään Helsinkiä ajatellen sellainen määräys vastaisi kuntopyöräilijöiden kannalta samaa kuin juoksukielto kaupungin alueella hölkkääjille.
JOS meillä olisi oma merkki vapaaehtoiselle pyörätielle, kuten on muualla Euroopassa, voisi ajatella, että siellä missä liikennemerkki nyt pakottaa pyöräilijät käyttämään jalkakäytävää, se vain sallisi sen. Jalkakäytävällä voisi olla nopeusrajoitus, jos nopean pyöräilijän ei olisi pakko ajaa jalkakäytävää. Miksi nopean pyöräilijän pitäisi olla huonommassa asemassa kuin Mopon, jolla sentään on aika matala ajoneuvotyyppiin liittyvä nopeusrajoitus.
