Sittenkin 20 sote-piiriä?

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)

Kun­tau­ud­is­tuk­ses­sa tavoitel­laan yhtä aikaa kah­ta asi­aa, isom­pia ja tehokkaampia kun­tia ja ter­vey­den­huol­lon uudelleenor­gan­isoin­tia. Alun perin oli tarkoi­tus tehdä joka maakun­nan keskuskaupun­gin ympärille niin iso kun­ta, että se selviäisi ter­vey­den­huol­losta itse ja voisi tuot­taa vas­tuukun­ta­pe­ri­aat­teel­la ter­vey­den­huol­lon myös maakun­nan pienem­mille kun­nille. Osa hal­li­tus­puolueista näyt­tää vetäneen tuken­sa pois kun­tau­ud­is­tuk­selta, joten siitä ei tai­da tul­la mitään. Ter­vey­den­huoltoa ei voi jät­tää odot­ta­maan, että kun­tau­ud­is­tuk­ses­sa joskus tule­vaisu­udessa päästäisi­in eteenpäin.

Ter­vey­den­huoltoa uud­is­tet­taes­sa avain sana on inte­groin­ti. Perus- ja erikois­sairaan­hoito pitäisi inte­groi­da, sosi­aali- ja ter­vey­den­huolto keskenään ja vielä sote-palve­lut kun­nan muun toimin­nan kanssa.

Jos kun­tau­ud­is­tus­ta ei tule, pitäisikö ker­ral­la men­nä 20 sote-piiri­in, kuten niin moni on ehdot­tanut, vai jät­tää joitakin toim­into­ja lähel­lä tuotet­tavak­si, rahoitet­tavak­si ja päätettäväksi?

Kovin houkut­tel­e­vaa on ajatel­la, että 20 000 ihmisen väestöpo­h­ja riit­täisi sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon lähipalvelui­hin, mut­ta sil­loin on pien­ten kun­tien kohdal­la heit­et­tävä hyvästit perus- ja erikois­sairaan­hoidon yhdis­tämiselle.  Toki voisi tehdä niin, että pienet kun­nat vas­taa­vat perus­ta­sos­ta itse ja osta­vat vaa­ti­vam­man hoidon isol­ta kaupungilta. Isos­sa kaupungis­sa toteu­tu­isi inte­groin­ti ja pienis­sä läheisyys.  Pieni kun­ta on kuitenkin liian pieni myös mak­samaan erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Meno­jen sat­un­naisu­us on niille liikaa.

On esitet­ty, että pieni mak­saisi erikois­sairaan­hoi­dos­ta asukasluku­un perus­tu­van kiin­teän hin­nan. Ratkaisu tun­tuu helpol­ta, mut­ta siihen on kytket­tynä kak­si pahaa ansaa. Toisaal­ta suorit­teista riip­pumat­tomat tulot pyrkivät laiskistut­ta­maan sairaaloi­ta. Vielä 1980-luvul­la sairaan­hoitopi­ir­it laskut­ti­vat käytän­nössä asukaslu­vun perus­teel­la. Siir­tymien suoritepo­h­jaiseen lasku­tuk­seen tehosti toim­intaa olen­nais­es­ti. Toisaal­ta sairaaloiden hoidon määrästä riip­puma­ton kiin­teä lasku­tus houkut­taa lähet­tämään poti­lai­ta turhan herkästi erikois­sairaan­hoitoon. Näin kävi Nor­jas­sa, kun val­tio otti vas­tatak­seen erikoissairaanhoidon.

Vielä on vähän, mut­ta aika vähän aikaa yrit­tää löytää parem­pi ratkaisu kuin 20 sote-piir­iä. Sote-piireis­sä on paljon arvostelua herät­tävää. Kun­tay­htymät ovat kun­nall­ishallinnon huonoiten toimi­va ja kansan­val­las­ta kauim­pana ole­va osa. Pro­fes­sion val­ta pyrkii lisäämään meno­ja on sit­ten kyse ammat­tik­ouluista tai sairaaloista. Olisi hyvä, että joku ter­vey­den­huol­lon ulkop­uo­li­nenkin voisi arvioi­da rahan käyttöä.

Kaupunki­laisia tietysti har­mit­taa, että sote-piirin mukana menetetään toimin­nan inte­groin­ti kun­nan muuhun toim­intaan ja kun­nan­val­tu­us­to­jen val­ta myös suuris­sa kaupungeis­sa vain sik­si, että tämä on mah­do­ton­ta pienis­sä maalaiskun­nis­sa. Esimerkik­si koulu­toimel­la ja sote-huol­lol­la on yhteiset rajap­in­nat kouluter­vey­den­huol­los­sa ja nuorten syr­jäy­tymisessä. Teo­ri­as­sa tämän voisi hoitaa hyväl­lä yhteistyöl­lä, mut­ta julkisen hallinnon kir­joit­ta­mat­to­mia lake­ja on, että yhteistyö organ­isaa­tioiden välil­lä on vaikeaa ja täysin mah­do­ton­ta se on, jos omis­tus­po­h­ja on erilainen.

Pienis­sä maalaiskun­nis­sa ei halu­ta kun­tali­itok­sia, kos­ka päätös­val­ta karkaa kauas. Sote-piireis­sä se vas­ta kauas karkaakin. Jyväskylän sote-piiris­sä ei luhankalais­ten ääni paljon painaisi.  Keskusta­laiset vas­taa­vat tähän, että aina­han voi jyvit­tää niin, että pien­tenkin kun­tien ääni kuu­luu. Tätä taas muut juuri karsas­ta­vat: maalaiskun­tien asukkaat päät­tävät ja kaupunki­laiset maksavat.