Helsingin seudulla on päätettävänä terveydenhuollon potilastietojärjestelmän uusiminen. Täällä sen hinta liikkuu jossain 600 miljoonassa eurossa, koko maan hinta on noin 1,8 miljardia. Jos tämä toimisi niin hyvin kuin on väitetty, investointi olisi erittäin kannattava. Nykyisen ATK-sekamelskan hinta on satoja miljoonia vuodessa. Moni on kuitenkin vastaan lähinnä siksi, että järjestelmä olisi suljettu ja antaisi sen toimittajalle monopolin kaikkiin lisäosiin. En nyt ota kantaa tähän, kun en osaa, mutta tuo hinta.
Virolaiset mokomat menivät tekemään oman järjestelmänsä noin kymmenellä miljoonalla eurolla. Mikä tekee siitä Suomessa 200 kertaa kalliimman?
Vastaus kuuluu, että virolaiset saattoivat lähteä puhtaalta pöydältä. Meillä on yli tuhat paikallista ATK-järjestelmää, joiden kanssa uuden pitää tulla jotenkin toimeen. Onhan tiedot siirrettävä vanhoista järjestelmistä tähän uuteen.
Entä jos lähdettäisiin puhtaalta pöydältä ja toimitettaisiin vanhat järjestelmät juhlallisin menoin bittien hautausmaalle? Tietojen siirto vanhoista järjestelmistä uuteen ei voi maksaa miljardia. Viiden miljoonan ihmiset tietojen siirtäminen vaikka käsin ei voi maksaa 200 euroa hengeltä.
Ilmeisesti siis sen suomalaisen järjestelmän on oltava mahtavampi jollain toisella tavalla. Täydellisyyteen pyrkiminen alati muuttuvassa ympäristössä ei tunnu järkevältä, sillä täydellinen järjestelmä vanhenee nopeasti.
Yksi monimutkaista asia on tietosuojalainsäädäntömme. Eduskunta on lätkinyt tietosuojapykäliä aika harkitsemattomasti pohtimatta, mitä ne käytännössä merkitsevät. ATK-järjestelmistä se tekee hankalia.
= = = =
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on esittänyt, että valtion kannattaisi ottaa kaksi miljardia velkaa ja ostaa tämä järjestelmä, kun se maksaa itsensä vuodessa. Ei pitäisi uskoa kaikkea, mitä mainosmiehet sanovat, mutta eikö siellä Kepulandiassa osata tehdä mitään ilman valtion rahaa? Helsingin seudulla tätä ollaan siis jo ostamassa. Jos se todella maksaisi itsensä vuodessa, ei kai siihen valtion rahaa tarvittaisi?