Asuntoluento, osa 13/13: Miksi tehdään huonoja päätöksiä?

On ole­mas­sa mon­ta teo­ri­aa hyvästä kaupunki­rak­en­teesta. Ne poikkea­vat toi­sis­taan paljon, mut­ta yhteistä niille on, että ne ovat kaik­ki parem­pia kuin todel­lisu­us. Onnis­tuneen kaupunki­rak­en­teen esteet ovat muual­la kuin ammat­ti­lais­ten osaamises­sa. Vika on juris­teis­sa ja talouden pelisäännöissä.

Järkevä kaupunki­rakenne ei toteudu markki­nae­htois­es­ti. Teo­ri­as­sa syn­ty­isi, jos pelaisimme markki­nae­htoista kaavoitus­peliä lop­ut­toman pitkään ja jos parem­paan tas­apain­oon voisi päästä kumoa­mal­la kitkat­tomasti ja kus­tan­nuk­sit­ta aiem­mat teot. Mis­sä on saatu aikaan hyvää kaupunkia, julkisen val­lan ote on ollut vah­va. Meil­lä on mon­ta vinout­tavaa tek­i­jää, joiden vuok­si kehi­tys ei oikeas­t­aan voi men­nä kuin vikaan.

Kun­tien osa-optimointi

Kun­tien väli­nen mii­nus­sum­mak­il­pailu tuot­taa pahaa jälkeä. Tämä on tärkein syy hal­li­tuk­sen kun­tau­ud­is­tuk­seen. En ymmär­rä, mik­si kun­t­a­min­is­teri ei puhu tästä, vaan palveluista, joiden osalta kun­tarak­en­teen ongel­mat ovat vähäisiä – tai siis kos­ket­ta­vat asukaslu­vul­taan pien­tä osaa maasta.

Alkeelli­nen maapolitiikka

Kun tont­ti­maan hin­ta määräy­tyy markki­nae­htois­es­ti, rak­en­t­a­mi­nen järkevään ja jär­jet­tömään paikkaan on keskimäärin yhtä edullista. Järkevän paikan edullisu­us kap­i­tal­isoituu maan hin­taan. Sik­si on yksi­ty­istaloudel­lis­es­ti järkevää rak­en­taa jär­jet­tömi­in paikkoi­hin. Sak­sas­sa näin ei käy, kos­ka yhteiskun­ta tar­joaa maan ja rak­en­t­a­mi­nen jär­jet­tömi­in paikkoi­hin on kiellettyä.

Suomes­ta puut­tuu urbaanei­hin oloi­hin sovel­tu­va maapoli­it­ti­nen lain­säädän­tö – tai jos sel­l­ainen onkin, sitä ei sovel­leta. Bel­gias­sa aatelis­to omis­taa koko maan. Kos­ka aatelis­tol­la on vaaleis­sa vähän ääniä, aatelis­ton maao­maisu­us on käytän­nössä nol­lat­tu, eli maan on tosi­asi­as­sa yhteiskun­nan omis­tuk­ses­sa. Mon­es­sa Sak­san osaval­tios­sa on kiel­let­tyä rak­en­ta­mas­ta kaupunki­maista asu­tus­ta muualle kuin kaupun­gin omis­ta­malle maalle. Näis­sä olois­sa kaupun­gin on aika help­poa han­kkia raaka­maa­ta sieltä, mis­tä se sitä tarvit­see. Sveit­sis­sä maan ansiot­tomas­ta arvon­nousus­ta leikataan yhteiskun­nalle 90 pros­ent­tia. Anglosak­si­sis­sa mais­sa maapo­h­jan ansioton arvon­nousu kon­fiskoidaan yhteiskun­nalle kiin­teistöverol­la. Suo­ma­lainen käytän­tö, jos­sa kaavoituk­sel­la jae­taan miljoonien pikavoit­to­ja sinne tänne, aiheut­taisi mis­sä muus­sa maas­sa hyvän­sä laa­jamit­taista korruptiota. 😀

Se, ettei vaikka­pa raidey­htey­den rak­en­tamis­es­ta tule­va maan ansioton arvon­nousu koidu täysimääräis­es­ti yhteiskun­nalle, johtaa liiken­nein­fra­struk­tu­urin alim­i­toituk­seen. Helsin­ki investoi aikanaan 250 miljoon­aa markkaa Ruo­ho­lah­den metroon, mut­ta sai rahansa enem­män kuin kokon­aan takaisin maan hin­nas­sa. Jos Helsin­ki ei olisi omis­tanut maa­ta, metroa ei olisi tul­lut. (Minä tosin äänestin päätöstä vas­taan ain­oana kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa, kos­ka olisin halun­nut metron Espooseen Töölön kautta.)

Maan­omis­tu­solot vaikut­ta­vat meil­lä aivan liikaa kaavoituk­seen. Ei kai kenenkään päähänkään pälkähtäisi rak­en­taa isoa autokaupungi­nosaa His­taan, jos sama taho omis­taisi kaiken maan. Huonoon ratkaisu­un joudu­taan myös, jos raken­netaan vain kaupun­gin maalle, mikäli kaupun­ki omis­taa maa­ta kovin sirpaleisesti.

Sanoin joskus vähän hark­it­se­mat­tomasti, että suo­ma­lainen maapoli­ti­ik­ka on Lati­nalaisen Amerikan tasol­la. Olli Rehnin mek­siko­lainen tyt­töys­tävä lähet­ti kipakkaa palautet­ta sanoen, että on se Lati­nalaises­sa Amerikas­sa paljon parem­mal­la tasolla.

Sak­san yli lennet­täessä näkee, että asu­tus on jok­seenkin kokon­aan tiivi­is­sä taa­jamis­sa. Sen ansios­ta maalaiskylis­säkin palve­lu­ta­so on korkea. On lähikaup­paa ja kapakkaa. Ajoin kauan sit­ten ennen gps-aikakaut­ta fil­lar­il­la kohti Kööpen­ham­i­naa. Luulin ole­vani eksyk­sis­sä, kos­ka matkamit­tarin mukaan kaupun­gin keskus­taan piti olla enää kymme­nen kilo­metriä ja olin keskel­lä maaseu­tua. Seu­raa­van nyppylän jäl­keen alkoi ruu­tukaa­va. Meil­lä kaupunkien ympäril­lä ei ole kun­nol­lista maaseu­tua lainkaan vaan erään­laista vai­het­tumisvyöhyket­tä. Tämän seu­rauk­se­na pääkaupunkiseudul­la käytetään ihmis­ten liikut­tamiseen paikas­ta toiseen kak­si ker­taa niin paljon ener­giaa kuin samankokoi­sis­sa euroop­palai­sis­sa kaupungeis­sa on tavanomaista.

Syr­jäisyy­den kus­tan­nusten ulkoistaminen

Kaukana asumis­es­ta aiheutuu paljon kus­tan­nuk­sia, mut­ta niistä suurin osa on ulkois­tet­tu yhteiskun­nalle. Pitk­iä julkisen liiken­teen matko­ja sub­ven­toidaan enem­män kuin lyhy­itä. Työ­matkas­ta saa verovähen­nyk­sen sen lisäk­si, että autoilun ulkoisia kus­tan­nuk­sia ei kaupunkili­iken­teessä verote­ta riit­tävästi. Jot­ta emme taas alka­isi väitel­lä tästä, väit­teeni on siis, että autoilu on kaupungeis­sa aliv­erotet­tua ja maaseudul­la räikeästi yliverotettua)

Kun­ta on velvolli­nen kul­jet­ta­maan lapset koulu­un paikas­ta riip­pumat­ta. Koti­palvelu on saman­hin­taista, joutu­u­pa koti­avus­ta­ja kulke­maan 30 metriä tai 30 kilo­metriä. Sähkö‑, vesi- ja viemäri­laskuis­sa taa­jamien asukkaat sub­ven­toi­vat haja-asu­tusaluei­den asukkaita.

Syr­jässä asumisen tukem­i­nen on perustel­tua tyh­jenevän maaseudun van­han asu­tuk­sen osalta, mut­ta ei kas­vavien kaupunkien uusien asun­to­jen osalta. Joka halu­aa asua kaukana, mak­sakoot itse tästä aiheutu­vat kustannukset.

Huo­mat­takoon, että jos syr­jäisyy­den kus­tan­nusten ulkois­tamis­es­ta luovut­taisi­in, se nos­taisi maan hin­taa järke­vis­sä paikois­sa entis­es­tään. Tätä kaut­ta menetet­täisi­in suuri osa yhdyskun­tarak­en­teel­lis­es­ta hyödys­tä. On kuitenkin aluei­ta, jois­sa raken­nu­soikeu­den arvo menisi nol­laan eli alueet jäi­sivät kaupunki­maisen rak­en­tamisen ulkopuolelle.

= = = =

Tämä oli viimeinen osa. En tien­nyt, mihin sitouduin, kun lupasin julka­ista luen­toni pilkot­tuna. Puo­lessatoista tun­nis­sa ehtii sanomaan aika paljon.