Rikkidirektiivi on enää hienosäätöä

Kan­sain­vä­li­nen merenkulku­jär­jestö IMO hyväksyi suun­nitel­mat alen­taa laivo­jen rikkipäästöjä vuon­na 2008, jol­loin vas­tu­umin­is­ter­inä oli Anu Vehviläi­nen (kesk).

Päästöjä on tarkoi­tus alen­taa kaikessa liiken­teessä, mut­ta eri­tyis­es­ti haavoit­tuvim­mil­la meri­alueil­la, esimerkik­si Itämerel­lä ja Englan­nin kanaalis­sa polt­toaineen rikkip­i­toisu­u­den tulee alen­tua 0,1 pros­ent­ti­in vuon­na 2015. Atlantin val­tameri ja Tyyni val­tameri eivät ole mer­inä Itämeren tavoin uhanalaises­sa tilas­sa, mut­ta Yhdys­val­lat ja Kana­da halu­si­vat omille ran­nikoilleen 370 kilo­metrin vyöhyk­keen, jol­la on myös nou­datet­ta­va 0,1:n pros­entin sään­töä. Siel­lä ajatelti­in ilmeis­es­ti ran­nikol­la asu­van väestön ter­veyt­tä. Rikkip­i­toinen polt­toaine syn­nyt­tää palaes­saan epäter­veel­lisiä yhdisteitä.

Laivali­iken­teen päästö­jen alen­t­a­mi­nen on hyvin perustel­tua. Mais­sa rikkipäästöt on saatu kuri­in ajat sit­ten, mut­ta merien vapaus on sallinut myös vastuuttomuutta.

Päästö­jen alen­tamiselle annet­ti­in pitkä siir­tymäai­ka, jot­ta varus­ta­moil­la olisi aikaa uusia kalus­toaan ja asen­taa van­hoi­hin aluk­si­in rikkipesurit, jos sel­l­aiset aluk­seen sopi­vat. Rikkipesuria ei saa kun­nol­la mah­tu­maan kuin osaan van­hoista laivoista. Seit­semässä vuodessa val­taosa kalus­tos­ta uusi­taan joka tapauksessa.

Mitä tekivät varus­ta­mot kuul­tuaan määräa­jas­ta? Eivät mitään. Ne ovat osta­neet ilmoituk­sen jäl­keenkin laivo­ja, joil­la rikkipesurien jälki­asen­nus on han­kalaa. Nyt kun vuosi 2015 on kaikkien yllä­tyk­sek­si lähel­lä, maris­taan, että siir­tymäai­ka on liian pieni.

EU-par­la­ment­ti ei kallis­tanut kor­vaansa Suomen ja Ruotsin mari­noille. Vas­taus oli lähin­nä, että niin makaa kuin petaa. EU-par­la­ment­ti hyväksyi rikkidi­rek­ti­ivin selvin numeroin äänin 606 – 55. Se, että tahal­laan haaskaa annetun siir­tymäa­jan, on huono ja vähän epä­moraa­li­nenkin peruste saa­da siihen piden­nys­tä. Epä­moraa­li­nen, kos­ka se kohtelisi aivan väärin niitä, jot­ka ovat toim­i­neet oikein ja asen­ta­neet rikkipesurit. Ja väärin myös niitä yri­tyk­siä, esimerkik­si Wärt­silää kohtaan, jot­ka ovat investoi­neet pesuritekni­ikan kehittämiseen.

Teol­lisu­u­den lob­baus asi­as­sa vähän kismit­tää sen epäre­hellisyy­den vuok­si. Rikkidi­rek­ti­ivin hin­naksi on las­ket­tu 600 miljoon­aa euroa vuodessa ikään kuin ain­oa mah­dol­lisu­us olisi käyt­tää vähärikkistä polt­toainet­ta. Paljon halvem­mal­la pääsee, kun asen­taa laivaansa rikkipesurit. Niiden toimin­nas­sa on ollut las­ten­taute­ja, mut­ta Wärt­silä vaku­ut­taa saa­vansa ne toimimaan.

Suo­mi ei muutenkaan saa eri­ty­is­tarpeilleen oikein ymmär­rystä EU:n päätök­sen­tekoe­limis­sä kovin eri­lai­sista vakuuk­si­in liit­tyvistä syistä. EU:lla ei edes ole asi­as­sa jous­ton­va­raa, sil­lä uusia siir­tymäaiko­ja voisi teo­ri­as­sa myön­tää ain­oas­taan IMO.

Suo­ma­laisille varus­ta­moille rikkidi­rek­ti­ivi on ter­ve­tul­lut, vaik­ka niitä pesure­i­ta ei vielä olekaan riit­tävästi. Nehän tule­vat saa­maan liki monop­o­lin Itämeren liiken­teeseen, sil­lä sat­un­nais­es­ti tänne poikkeavalle aluk­selle ei kan­na­ta pesure­i­ta asentaa.

Kokon­aan toinen asia on, että on myös väitet­ty, että jäykkä rikki­nor­mi ei ole kus­tan­nuste­hokas­ta ympäristöpoli­ti­ikkaa. Jos päästö­jen alen­t­a­mi­nen tapah­tuu vähärikkiseen öljyyn siir­tymäl­lä, val­taosa kus­tan­nuk­sista tulee siir­tymis­es­tä 0,5 pros­entin tasos­ta 0,1 pros­entin tasoon, mut­ta val­taosa hyödy­istä saadaan siir­tymis­es­tä 2,5 pros­entin tasos­ta 0,5 pros­entin tasoon.  Nuo viimeiset hyödyt ovat niin kalli­ita, että sama raha uhrat­tuna ympäristön hyväk­si muuten olisi järkevämpää.

Tästä pääsenkin mieli­ai­heeseeni. Ympäristöpoli­ti­ikkaa ei pitäisi hoitaa normein vaan hait­taveroin. Rikkivero toimisi järkeväm­min. Sään­nöl­lis­es­ti Itämerel­lä seilaa­va lai­va asen­taisi pesurit ja tilapäis­es­ti tänne poikkea­va lai­va käyt­täisi ehkä tuo­ta 0,5 pros­entin polt­toainet­ta ja mak­saisi lopusta.

Elinkei­noelämä on jostain syys­tä vas­tus­tanut vero-ohjaus­ta, vaik­ka se olisi kansan­taloudel­lis­es­ti selvästi edullisempaa.