Miksi Saksan kilpailukyky on muilta pois

Aloite­taan ensin vai­h­to­taseel­la, joka ker­too kansan­talouk­sien velka­an­tu­mis­es­ta (ali­jäämäi­nen vai­h­to­tase) tai säästämisestä.

Olete­taan ensin, että jokaisel­la maal­la on oma val­u­ut­tansa. Markki­na­t­alous­maa ei voi pitkään pitää yllä keinotekoista val­u­ut­takurssia. Suo­mi yrit­ti parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, ja huonos­ti siinä kävi. Jos maan vai­h­to­tase on ali­jäämäi­nen, se joutuu osta­maan ulko­maan­val­u­ut­taa enem­män kuin myy sitä ja mak­saa tuon kau­pan oma­l­la val­u­u­tal­laan. Sik­si sen oma val­u­ut­ta halpe­nee. Jos vai­h­to­tase on yli­jäämäi­nen, maan val­u­u­tan arvo vas­taavasti nousee. Ali­jäämäisen maan val­ut­taa siis devalvoituu paran­taen sen kil­pailukykyä ja yli­jäämäisen revalvoituu heiken­täen sen kil­pailukykyä. Näin val­u­ut­takurssin vai­hte­lut pyrkivät tas­apain­ot­ta­maan vaihtotaseet. 

Tästä on muu­ta­ma poikkeus: jos maan val­u­ut­taa käytetään laa­ja-alais­es­ti reser­vival­u­ut­tana, se voi ”myy­dä seteleitä” (ja bit­te­jä) ja näin rahoit­taa ali­jäämän­sä (USA). Jos maa ei ole markki­na­t­alous, se voi manip­u­loi­da kurssia (Kiina) ja jos maas­sa on tarve säästää rahaa pahan päivän var­alle, kos­ka eläke­jär­jestelmä ei ole kun­nos­sa tai eläke­jär­jestelmä on rahas­toi­va (Japani, Kiina, osin Suo­mi), se voi ylläpitää pitkäänkin yli­jäämäistä vai­h­to­taset­ta ilman val­u­u­tan revalvoitumista.

Euroalueen vai­h­to­tase on tämän takia keskimäärin jok­seenkin tas­apain­os­sa. Jos yksi euro­maa (Sak­sa) han­kkii huo­mat­ta­van vai­h­to­taseen yli­jäämän, euron kurssi nousee ja koko alueen yhteen­las­ket­tu vai­h­to­tase tas­apain­ot­tuu. Suh­teessa Yhdys­val­tain dol­lari­in euron kurssi ehti nous­ta yli 50 pros­ent­tia, ennen kuin eurokri­isi on sitä onnek­si vähän laskenut. Sak­san ja Suomen yli­jäämistä johtunut kurssin nousu leikkaa kil­pailukykyä tasais­es­ti kaik­il­ta euro­mail­ta, myös niiltä, joiden kil­pailukyky ei ollut järin hyvä alun perinkään. Euron 50 pros­entin reval­vaa­tio on suure­na syynä oli­ivivyöhyk­keen vaikeuk­si­in, ja on se hai­tan­nut myös Suomen vien­tiä. Vas­taavasti Sak­san talous on hyö­tynyt huo­mat­tavasti siitä, että oli­ivi­maid­en ali­jäämien ansios­ta euron kurssi nousi niin vähän. Ilman euroa ja oli­ivivyöhyk­keen räpiköimistä euron sisäl­lä Sak­san paran­tunut kil­pailukyky olisi val­unut val­u­u­tan raju­un revalvoitumiseen.

Sak­san tuot­tavu­ut­ta ja muun maail­man inflaa­tio­ta alem­mat palkanko­ro­tuk­set ovat suure­na syynä oli­ivivyöhyk­keen maid­en VAIHTOTASEIDEN ali­jäämi­in. Oli­ivivyöhyk­keen ali­jäämät ovat vas­taavasti tehneet mah­dol­lisek­si Sak­san ylimäämät.

Tässä oli siis kyse vai­h­to­taseen ali­jäämästä. Se on eri asia kuin julkisen talouden ali­jäämä, mut­ta yhteys näi­den ali­jäämien välil­lä vallitsee.

Vai­h­to­taseen ali­jäämä tarkoit­taa, että jonkun on kansan­talouden sisäl­lä velka­an­nut­ta­va, koti­talouk­sien, yri­tys­ten tai val­tion. Kaikissa mais­sa, jopa Kreikas­sa, yksi­tyis­sek­tori velka­an­tui ensin. Itse asi­as­sa yksi­tyis­sek­torin velka­an­tu­mien ja siihen liit­tynyt kuplat­alous tuot­ti petol­lisen paljon vero­tu­lo­ja val­tioille. Kun vel­ka alkoi hirvit­tää ja koti­taloudet sekä yri­tyk­set alkoi­vat kar­sia meno­jaan, ne tuli­vat karsi­neek­si myös tois­t­en­sa tulo­ja (kansan­taloudessa toisen meno on toisen tulo) ja sitä kaut­ta val­tion tuloista saamia vero­tu­lo­ja samal­la, kun työt­tömyys nousi ja syn­nyt­ti meno­ja val­ti­olle. Vai­h­to­taseen ali­jäämä kään­tyy läh­es aina lopuk­si julkisen talouden ali­jäämäk­si. Tai jos vel­ka ei alka­nut hirvit­tää velal­lista, se alkoi hirvit­tää pankke­ja, jot­ka jou­tu­i­v­at vaikeuk­si­in, kun velal­liset eivät pystyneet mak­samaan velko­ja eivätkä edes korko­ja. Kun pankit kaa­tu­i­v­at val­tioiden niskoille, val­tiot jou­tu­i­v­at suuri­in vaikeuk­si­in (Irlan­ti, Espanja).