Demokratia, hierarkia vai markkinat

(Julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-artikkelina)
Björn Wahlroos kehit­tää kir­jansa Markki­nat ja demokra­tia johdan­nos­sa mie­lenki­in­toisen jän­nit­teen kol­men hallintoma­llin, markki­noiden, hier­arkian ja demokra­t­ian työnjaosta.

Hier­arkkises­ta päätök­sen­teosta esimerkkinä on Steven Job­sin johta­man Applen sisäi­nen hallinto tai Kiinan val­tion­hallinto. Län­si­mainen val­tion­hallinto on demokra­ti­aa ja onpa demokra­tia yrit­tänyt puskea myös yri­tys­ten päätöksentekoon.

Odotin kir­jal­ta paljon ihanan epäko­r­rek­te­ja haastei­ta suo­ma­laisen julkisen sek­torin kehit­tämiseen. Ehkä odotin liikaa, kos­ka petyin.
Yri­tyk­sen itse­val­taisu­us ei ole ongel­ma, jos kulut­ta­jil­la ja henkilökun­nal­la on vai­h­toe­hto­ja. Kulut­ta­jien ei ole pakko ostaa Applen tuot­tei­ta ja työn­tek­i­jöil­lä on todel­li­nen mah­dol­lisu­us hakeu­tua töi­hin muualle. Onko itse­val­tais­es­ti johdet­tu yri­tys tehokkaampi kuin demokraat­tis­es­ti johdet­tu, ratkeaa aikanaan markkinoilla.

Hier­arkkisen hallinnon ja markki­noiden yhdis­telmä Aasi­as­sa näyt­tää Wahlroosin mukaan tuot­ta­van parem­man taloudel­lisen men­estyk­sen kuin demokra­tia Euroopas­sa. Näinköhän? Tois­taisek­si Kiina ottaa vain kopi­oimal­la kiin­ni län­si­maid­en tek­nol­o­gista etu­matkaa kuten Japani 50 vuot­ta aiem­min. Japanin nousu päät­tyi sen saavutet­tua teol­lisu­us­maat. Epädemokraat­tis­es­ti hal­li­tut maat johta­vat län­si­mai­ta myös poli­it­tis­ten vankien määrässä ja kuolemantuomioissa.

Pohdin­nan arvoinen on Wahlroosin huomio, ettei demokra­tia ole men­estynyt mais­sa, jois­sa tulota­so on alle 6 000 dol­lar­ia hen­geltä vuodessa. Epäko­r­rek­ti väite, mut­ta evi­denssi on kiusal­lisen vahva.

.…

Wahlroosin mukaan parhaan tuo­ton saa­vat sijoit­ta­jat, jot­ka osta­vat markki­noil­ta huonos­ti johdet­tu­ja yri­tyk­siä, vai­h­ta­vat johdon osaavam­paan ja saat­u­aan yri­tyk­sen uuteen isku­un myyvät sen. Tietäisin monia kun­nal­lisia organ­isaa­tioi­ta, joille ulkop­uo­li­nen kaap­paus tek­isi hyvää. Niiden jämähtämi­nen paikoilleen varmis­te­taan johdon liki täy­del­lisel­lä irti­sanomis­suo­jal­la. Heikko kyky uud­is­tua on julk­isten organ­isaa­tioiden pahin rasite.

Vaik­ka use­ampi pitää kahvista kuin teestä, pidämme luon­nol­lise­na, ettei asi­as­ta äänestetä. Wahlroosin mukaan demokra­ti­as­sa enem­mistö päät­tää, mut­ta markki­noil­la vähem­mistöl­lä-kin on vapaus. Parhait­en demokra­tia toimii hänen mukaansa paikallis­ta­sol­la. Tämän voi nähdä toisinkin. Sen sijaan, että kansa luot­taisi kun­nal­liseen demokra­ti­aan, huude­taan val­ti­ol­ta van­hus­palvelu­lake­ja ja muu­ta nor­mi­tus­ta rajoit­ta­maan paikallista päätös­val­taa. Sydämessään ihmi­nen tietää, ettei enem­mistöl­lä ole demokra­ti­as­sakaan oikeus sor­taa vähemmistöä.
***
Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­sa lähdemme siitä, että jokaisel­la on tulota­sos­ta riip­pumat­ta oikeus perusk­oulu­tuk­seen, asun­toon, ter­vey­den­huoltoon ja mui­hin vält­tämät­tömyyk­si­in. Nämä tuote­taan joko ilmaisi­na tai sub­ven­toi­tu­ina palveluina. Wahlroos esit­tää, että sub­ven­tion sijas­ta jokaiselle annet­taisi­in vas­taa­va sum­ma rahaa, jol­la voi ostaa tuon palvelun täy­teen hin­taan tai käyt­tää rahat muuhun. Täl­lä olisi paljon hyviä mut­ta myös huono­ja puolia.

Emme luo­ta ihmisen järkevyy­teen. Eri­tyisen epälu­u­lois­es­ti suh­taudumme per­heen sisäiseen oikeu­den­mukaisu­u­teen. Olisiko oikein, jos van­hem­mat käyt­täi­sivät las­ten koulu­ra­hat omi­in tarkoituk­si­in­sa eivätkä lapset pää­sisi koulu­un? Samat koulut ja päiväkodit rikkaille ja köy­hille ovat hyväk­si lap­su­udessa; ne yhdis­tävät kansakun­taa paljon asevelvol­lisu­ut­ta enemmän.

Van­hus­palve­lut voisi minus­ta antaa palveluseteleinä ja tuot­taa markki­nae­htois­es­ti. Palve-luseteliä suku­laiset eivät voisi käyt­tää omi­in tarkoituk­si­in­sa. Selviy­tymiskykyä vas­taa­vat palvelusetelit, joiden päälle saisi käyt­tää omaa rahaa, toisi­vat palvelui­hin laadun markki­nat ilman mitään van­hus­palvelu­lakia. Yksi­ty­is­ten yri­tys­ten parem­pi uud­is­tu­miskyky saataisi­in käyt­töön. Huonos­ti van­huk­sia kohtel­e­vat yri­tyk­set menet­täi­sivät asiakkaansa.
…
Istut­tuani aikoinaan sekä HYKS:n että HUS:n hal­li­tuk­sis­sa olen vaku­ut­tunut, että poli­it­ti-nen hal­li­tus on huono tapa johtaa sairaalaa. Sairaalan oper­ati­ivi­nen johto kuu­luu hier­arkkisen johtamisen alueeseen. Sitä toim­i­tusjo­hta­ja alaisi­neen johtakoon samoin perustein kuin johde­taan yksityissairaalaa.

Keskus­sairaala toimii verovaroin monop­o­li­na, joten markki­noista ei ole sen paimenek­si. Vai olisiko sit­tenkin? Kun­nat ovat kil­pailut­ta­neet esimerkik­si sydän­leikkauk­sia, ja yksi­tyiset lääkäri­ase­mat ovat usein voit­ta­neet. Tämä voisi olla hyvä keskus­sairaalan kirit­täjä, kun­han keskus­sairaalan eri­ty­isvelvoit­teet rahoite­taan erik­seen. Tästä huoli­mat­ta suurin osa keskus­sairaalan toimin­nas­ta jää markki­navalvon­nan ulkopuolelle.

Ilman ulkoista hal­li­tus­ta ei sairaalaa voi jät­tää. Muuten päätök­sen­teossa voivat sekoit­tua lääkärien ja sairaalan edut keskenään. Poli­itikoista koot­tu hal­li­tus on har­voin täl­laiseen tehtävään paras mah­dolli­nen, kos­ka hal­li­tuk­sen pitäisi pere­htyä tuotan­nol­lisi­in eikä poli­it­tisi­in ongelmiin.

Demokraat­tisen päätök­sen­teon piiri­in kuu­luisi peri­aat­teessa yhteiskun­nal­lis­ten ratkaisu­jen tekem­i­nen ter­vey­den­huol­los­sa, siis ohjeis­t­a­mi­nen voimavaro­jen kohden­tamises­sa ja pri­or­isoin­nis­sa. Juuri näistä poli­itikot eivät halua tietää mitään, ja ehkä hyvä niin. Niiden asialli­nen käsit­te­ly ei kestä demokra­ti­aan kuu­lu­vaa julk­ista ryöpyt­tämistä. On ollut masen­tavaa kat­sel­la iltapäiväle­htien uuti­soin­tia yksit­täi­sistä hoitopäätök­sistä. Turhan ja kalli­in hoidon evän­nyt lääkäri ei voi vaiti­olovelvol­lisu­u­den vuok­si puolustautua.

Julkisen ter­vey­den­huol­lon organ­isaa­tiot ovat joskus men­neet aivan sol­muun. Täl­löin kun­ta on usein pää­tynyt osta­maan palvelun yksi­tyiseltä. Hallinnon ongelmien tilalle ovat tulleet ostamiseen liit­tyvät ongel­mat ja transak­tiokus­tan­nuk­set, joi­ta han­k­in­tamenet­te­ly­lain jär­jet­tömyy­det entis­es­tään kas­vat­ta­vat. Nämä ongel­mat ovat huo­mat­tavia ja vinout­ta­vat toim­intaa pahasti. Olisi hyvä voi­da nykyaikaistaa hallintoa kun­nal­li­sis­sa organisaatioissa.

Ter­vey­den­huolto kokon­aisu­udessaan ei sovi markki­noiden piiri­in, kos­ka hoitoa ei anneta mak­sukyvyn vaan tarpeen mukaan. Surkeasti ovat toim­i­neet yritelmät yhdis­tää sairaus­va-kuu­tus yksi­tyiseen hoitoon. Sairaalan ja poti­laan kannal­ta kaik­ki var­muu­den vuok­si otet­ta-vat ylimääräiset kokeet ovat aina kan­nat­tavia, kos­ka vaku­u­tushan mak­saa. Yhdys­val­lois­sa tämä on johtanut jär­jet­tömän kalli­iseen ter­vey­den­huoltoon, jon­ka tulok­set ovat heikot, kos­ka hoito kohden­tuu koko kansan tasol­la aivan väärin.

Verora­hoit­teises­sa jär­jestelmässä niukku­ut­ta säädel­lään jonot­ta­mal­la. Tässä on se vika, ettei tun­nuste­ta, että aika on toisille kalli­im­paa kuin toisille. Sik­si on syn­tynyt työter­vey­den­huolto jonon ohit­tamiseen ja sik­si varakas väki käyt­tää yksi­ty­is­lääkäriä ter­veyskeskus­lääkärin sijaan ja tur­vau­tuu julkises­ti rahoitet­tuun vas­ta, kun edessä on kallis toimenpide.