Säästäminen, velka ja nollakasvu

Talousasi­at eivät Pekka Haav­is­ton vahvin alue, mut­ta yleis­es­tä käsi­tyk­ses­tä huoli­mat­ta, ei kansan­talousti­eteen osaami­nen ole myöskään varatuo­mari Sauli Niin­istön vahvuuk­sia, vaik­ka tämä on toimin­ut val­tio­varain­min­is­ter­inä ja investoin­tipankki­i­ri­na. Tämä näkyi eilisessä YLE:n vaali­ten­tis­sä. Haav­is­to puhui sinän­sä oikeista asioi­ta eikä tehnyt virheitä, mut­ta jät­ti käyt­tämät­tä mah­dol­lisu­u­den laulaa itsen­sä kanssa ris­ti­in puhunut Niin­istö suohon.

Niin­istö esit­ti suosit­tu­ja slo­ganei­ta. Mei­dän pitää säästää vim­ma­tusti ettei velka­an­nu­ta ja tukea taloudel­lista kasvua, jot­ta rahaa riit­täisi kaik­keen hyvään. Kuu­lostaa hyvältä, mut­ta nämä tavoit­teet ovat ris­tiri­idas­sa keskenään. Niin­istöl­lä on ollut kiire­itä, joten häneltä on var­maankin jäänyt luke­mat­ta Six­ten Kork­manin (ETLA) eläk­keelle­si­ir­tymishaas­tat­telu, jos­sa tämä  varoit­taa liian rajuista säästöistä ja man­aa 1990-luvun laman aikana tehtyjä virheitä. Jos nyt säästetään liian nopeasti, aje­taan koko Europ­pa vain lamaan ja jät­ti­työt­tömyy­teen, mikä nyt ei ainakaan ter­ve­hdytä julk­ista talout­ta. Työtön ei mak­sa vero­ja, vaan nos­taa työttömyyskorvauksia.

Haav­is­to kyl­lä yrit­ti huo­maut­taa ris­tiri­idas­ta, mut­ta Niin­istö ei joko ymmärtänyt tai luot­ti siihen, että hän voi talousosaa­jan maineen­sa turvin puhua mitä hyvän­sä, ja kansa uskoo.  Mies meni oikein kehu­maan Iiro Viinasen säästöjä 1990-luvun laman aikana. Asi­as­ta ei ole tehty riida­ton­ta ekonometrista ana­lyysia, mut­ta yleinen käsi­tys ekon­o­mistien piiris­sä taitaa olla, että nuo säästöt eivät hidas­ta­neet val­tion velka­an­tu­mista lainkaan, kos­ka ne nos­ti­vat työt­tömyy­den liki 20 pros­ent­ti­in. Sen sijaan niiden jäljiltä on kym­meniä tuhan­sia katkeroitunei­ta omaisuuten­sa menet­täneitä yrit­täjiä, joi­ta olisi tarvit­tu laman jälkeisessä nousus­sa. Samoin rak­en­teelli­nen työt­tömyys nousi aivan uudelle tasolle. Aina kun suh­dan­nelasku tekee ihmi­sistä työt­tömiä, osa työt­tömäk­si joutuneista suis­tuu pysyväistyöt­tömyy­teen. Se oli kallista ja aivan jär­jetön­tä säästämistä. Ilman niitä taloutemme olisi paljon parem­mas­sa kun­nos­sa ja val­tion vel­ka pienempi.

Ruot­sis­sa hal­li­tuk­sen her­mot pitivät parem­min, ja niin­pä maa selvisi taan­tu­mas­ta paljon pienem­min vau­ri­oin.  Toki Ruotsin talouteen Neu­vos­toli­iton sor­tu­mi­nen vaikut­ti vähemmän.

Varsi­nais­es­ti säästöt toteutet­ti­in kuitenkin Lip­posen hal­li­tuk­sen hal­li­tu­so­hjel­mas­sa. Hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa sovit­ti­in, että säästetään 20 mil­jar­dia markkaa, mut­ta mieliku­vi­tus lop­pui 15 mil­jardin kohdal­la. Perustet­ti­in Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mä kaapi­maan kasaan vielä viisi mil­jar­dia. Min­ul­la oli kyseenalainen ilo kuu­lua tuo­hon porukkaan, joka runt­tasi säästöt kasaan kaikessa hil­jaisu­udessa König­st­edtin kar­tanos­sa. Näitä säästöjä vihreät tuki­vat. Tämä oli järkevää säästämistä, kos­ka säästöt pitää ajoit­taa nousukau­teen eikä panikoi­da laskukau­den aikana. Viinasen säästöt eivät tuoneet nousukaut­ta vaan lykkä­sivät sitä. Nousun toi toisaal­ta pakkode­valvoin­ti ja toisaal­ta Nokia-ihme, joka oli taloudellemme tava­ton onnenpotku.

Jotenkin Niin­istö on hirt­täy­tynyt myös taloudel­lisen kasvun autu­u­teen. Ollaan pahas­sa ansas­sa, jos talouden pitää kas­vaa kolme pros­ent­tia vuodessa, tai tulee rut­to ja kol­era. Jo kahdessas­adas­sa vuodessa tämä merk­it­sisi talouden 370-ker­tais­tu­mista. Hah! Kasvua tarvi­taan hyv­in­voin­nin lisäämiseen, mut­ta nol­lakasvu ei merk­itse tuhoa. Muuten­han tuho olisi edessä enem­min tai myöhemmin.

Nol­lakasvu on ihan järkevä vai­h­toe­hto, mut­ta ei toisaal­ta mikään ekologi­nen vält­tämät­tömyys. Taloudessa ei ole ruu­via, jol­la kasvua voi kään­tää alaspäin – pait­si tietysti ne Niin­istön väärin ajoite­tut säästöt. Kos­ka insinöörien inno­vati­ivi­su­ut­ta kek­siä uusia tehostavia inno­vaa­tioi­ta ei kahlitse mikään, ekonometris­ten mallien mukaan kasvun pysähtymi­nen tuot­taa työt­tömyyt­tä, lamaa ja tuhoaa val­tion talouden. Tätä var­maankin Niin­istö tarkoit­taa pelätessään nol­lakasvua. On erit­täin järkevää pitää pyörät pyörimässä niin, että kansan­talouden tuotan­to on lähel­lä kap­a­siteetin ylära­jaa. Sil­loin kaikille riit­tää työtä ja val­tio­varain­min­is­teri voi hen­git­tää vapau­tuneesti. Ei nol­lakasvul­la tätä tarkoiteta.

Nol­lakasvus­ta jokainen voi päät­tää oma­l­ta osaltaan ihan itse. Kun seu­raa­va palkanko­ro­tus tulee, lyhen­tää työaikaansa niin paljon, että palk­ka pysyy ennal­laan. Se on noin viikko vuosilo­maa vuodessa lisää, esimerkik­si. Tämän pitäisi olla jokaisen vapaasti valit­tavis­sa, eikä se kuu­lu muille, ei edes Niin­istölle. On aivan ratio­naa­li­nen val­in­ta arvostaa enem­män vapaa-aikaa kuin rahaa. Kun riit­tävän moni val­it­see tämän vai­h­toe­hdon, talous kään­tyy nol­lakasvu­un ilman työt­tömyyt­tä ja velkaantumista.

Tähän var­maan niin­istöläiset vas­taisi­vat, että menee kil­pailukyky, kos­ka kiinalaiset tekevät jo nyt paljon pidem­pää työpäivää. Kiinalais­ten pitkä työpäivä ei tuo­ta kil­pailukykyä, vaan mata­lat tun­tipalkat, jot­ka myös pakot­ta­vat tekemään työtä pitkään.  Euroopan lyhimpiä tosi­asial­lisia työaiko­ja on Sak­sas­sa. Onko Sak­san kil­pailukyky men­nyt? Euroopan pisimpiä työaiko­ja taas on Kreikassa.

Enem­män aikaa, vähem­män roinaa! Olisimme paljon onnel­lisem­pia, jos val­it­sisimme lep­poisam­man elämän­ta­van ja tyy­ty­isimme vähempään roinaan.

Seu­raavak­si Niin­istö var­maankin sanoo, että down­sif­taa­ja mak­saa liian vähän vero­ja. Jotenkin ne yhtälöt an saatu umpeen Sak­sas­sa ja Ruot­sis­sakin, vaik­ka tosi­asialli­nen työai­ka on paljon lyhyem­pi. Voihan sitä nyt verot­taa jotain muu­takin kuin palkkaa, esimerkik­si ener­giaa ja saas­tut­tamista. On aika avu­ton yhteiskun­nalli­nen strate­gia pakot­taa kaik­ki huhki­maan otsa hiessä ja osta­maan asun­to täy­teen turhaa krääsää vain, jot­ta tulisi siinä sivus­sa mak­sa­neek­si veroja.