Jos osakeyhtiössä osakkaat, joita edustaa yhtiön hallitus, haluavat ehdoin tahdoin jakaa omistajien rahoja toimivalle johdolle jättibonuksina, kuuluuko se muille ja onko se keneltäkään muulta pois?
Runsaskätinen palkitseminen tuli Eurooppaan yhdysvaltalaisen omistuksen mukana. Moni on sanonut, että se ei sovi eurooppalaiseen yhteiskuntamoraaliin.
Tarkastellaan kahta vaihtoehtoa.
1) Rahan lapioiminen toimivalla johdolle ei kannata, koska vastineeksi ei saada parempaa johtamista
2) Yritystaloudellisesti nuo kannusteet ovat kannattavia, koska niiden avulla saadaan parhaat johtajat ja johtajan kyvyt ovat yrityksen menestykselle erinomaisen tärkeitä.
Ykköstapaus on selvä. Kun yrityksellä on vain tietty määrä palkanmaksuvaraa, yhden ammattikunnan palkkatason nousu uhkaa toisten työntekijöiden palkkatasoa. Näin ainakin työntekijäpuolella ajatellaan. Ei hyväksytä sitä, että jokin yrityksen sisällä toimiva ammattiryhmä saa selvästi muita suuremmat palkankorotukset, vaikka omistajien rahaahan siinä vain jaetaan. Tästä ykköstapauksesta on alaryhmä, jossa yritys menettää liiallisilla palkkioillaan toimivan johdon. Nokia jakoi Nokia-ihmeen luoneelle tiimille niin hulvattomat bonukset, ettei näiden periaatteessa tarvinnut tehdä työtä enää koskaan, ja se porukka lähti Nokiasta jokseenkin kokonaan.
Jälkimmäinen tapaus on hankalampi. Yrityksen kannattaa maksaa toimitusjohtajalle niin paljon, että saa kunnollisen. Kun kaikki tekevät näin, täytyy kaikkien maksaa yhä enemmän. Kansantalouden tasolla ei voida osoittaa tästä olevan mitään hyötyä. Pikemminkin taloudella on mennyt sitä huonommin, mitä korkeampia ovat pomojen palkat. (Myönnän, tilastollinen päättely ei tässä ole kovin luotettavaa. Yleismaailmallisesti on kuitenkin selvä ja luotettava riippuvuus, jonka mukaan korkea ginikerroin ennustaa huonoa kansantalouden tilaa.)
Ennen ei tehty näin. Tavallaan yrityksillä oli kartelli, jonka mukaan kaikki pysyivät johtajien palkkioissa kohtuudessa. Tämä kartelli oli tavallisen palkansaajan kannalta edullinen, koska jaettavaa riitti heille enemmän. Se on Yhdysvalloista nähtävissä, että mitä suuremmat osan BKT:sta yli prosentti tai promille ryövää, sitä hitaammin kasvavat mediaanikansalaisen tulot.
Tuolla viime vuosina murtuneella kartellilla oli nimikin, sitä kutsuttiin moraaliksi. Mitä moraalittomammin yritykset ovat alkaneet käyttäytyä, sitä kauniimpia slaideja ne tekevät yrityksen arvoista.
Kaipaan takaisin aikaan, kun jokin häpy vielä hillitsi ahneutta.