Vastaukseni HS-Raadin kysymykseen vaikuttaako vanhempien yhteiskuntaluokka Suomessa merkittävästi siihen, miten ihminen menestyy elämässään?
Vaikuttaa, on aina vaikuttanut, mutta vaikuttaa nyt enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä.
Suomessa säätykierto on hidastunut, mistä kertoo esimerkiksi se, että vanhempien koulutustaso ennustaa aiempaa paremmin lasten koulutustasoa. Tosin tässäkin on mittaamisongelmia. Kun akateemisia oli vähän ja koulutus laajeni nopeasti, akateemiselle uralle oli pakko tulla paljon sellaisia, joiden vanhemmilla ei ollut akateemista koulutusta.
Huomattakoon, että Suomessa säätykierto on kuitenkin huomattavasti nopeampaa kuin Yhdysvalloissa, jossa piti olla mahdollista kohota juoksupojasta pääjohtajaksi.
Huolestuttavaa on, että huono-osaisuus periytyy aiempaa selvemmin. Tuloeroja enemmän erot ovat kasvaneet muilla mittareilla. Esimerkiksi terveyserot ovat kasvaneet, työttömyyden riski keskittyy kuten myös yleinen elämän näköalattomuus.
Pessimistisesti voidaan kysyä, voisiko muuten käydäkään. Michael Young kuvasi jo vuonna 1958 kirjassaan Meritokratian nousu, miten meritokraattisessa yhteiskunnassa luokkaerot ensin vähenevät ja sitten kasvavat ja muuttuvat totaalisiksi, kaikkia elämänaloja koskeviksi. Näin se menee:
Alkutilanteessa on perinnöllinen sääty-yhteiskunta, jossa kukin kuuluu siihen säätyyn, mihin on syntynyt. Kun säätyrajat poistuvat, alemmista yhteiskuntaluokista kohoaa lahjakkaita ihmisiä ylempiin yhteiskuntaluokkiin ja päinvastoin ylemmistä putoaa mustia lampaita alempiin luokkiin. Kun tätä kiertoa on riittävän monta kierrosta käyty, ylemmät luokat ovat poimineet lahjakkuudet alemmista. Lopputuloksena terveet, kauniit ja lahjakkaat kuuluvat ylempiin yhteiskuntaluokkiin ja alempiin taas on kasautunut vähän kaikkea ikävää: päihdeongelmia, terveysongelmia, mielenterveyden ongelmia, oppimisvaikeuksia ja niin edelleen. Huonot ja hyvät ominaisuudet periytyvät, osin geneettisesti ja huomattavalta osaltaan sosiaalisesti. Näin saadaan aikaan paljon alkuperäistä lohduttomampi luokkayhteiskunta, jossa alemmilta yhteiskuntaluokilta puuttuvat kyvykkäät johtajat, jotka voisivat heitä puolustaa.