Onko lehdistö maan ainoa oppositio?

Jokaisen puolueen tulee pyrk­iä hal­li­tuk­seen, kos­ka hal­li­tuk­ses­sa päätetään ja oppo­si­tios­sa valite­taan. Puolue on luvan­nut äänestäjilleen edis­tää edus­tami­aan asioista. Muu olisi petosta.

Näin siis pääsääntöisesti.

Minus­ta on aika-ajoin alka­nut tun­tua siltä, että vihreistä olisi enem­män hyö­tyä oppo­si­tios­sa kuin hal­li­tuk­ses­sa. Olen mon­es­sa asi­as­sa varsin tyy­tymätön hal­li­tuk­sen toim­intaan tai siis sen toim­i­mat­to­muu­teen. Oppo­si­tion tehtävä olisi soimia hal­li­tus­ta sen heikkouk­sista ja näin joh­dat­taa parem­malle tielle, mut­ta meil­lä oppo­si­tio on hal­li­tuk­sen vääräl­lä puolel­la, vaa­ti­mas­sa vielä huonom­paa poli­ti­ikkaa. Maas­ta puut­tuu oppositio.

Hirvit­täv­in­tä on Euroop­pa-poli­ti­ik­ka, jos­sa sisäpoli­it­tiset, yksinker­tais­te­tut isku­lauseet voit­ta­vat jär­jen käytön.  Demar­it näyt­tävät ole­van Timo Soinin vanke­ja tässäkin asi­as­sa. Oppo­si­tio on kuitenkin heräämässä, ei eduskun­nas­sa vaan lehdis­tössä. Hesarin pääkir­joi­tus oli asi­as­ta tänään oikein ilahduttava.

Oikein hyvä oli myös Kari Huh­dan kir­joi­tus demareista. Juuri noin minäkin olen ajatel­lut pitkään, en vain ole raask­in­ut sanoa. Demar­it ovat muut­tuneet edis­tys­tä ajavas­ta puolueesta jar­ru­tus­puolueek­si ja kan­sain­välisyyt­tä ajavas­ta muukalais­vas­taisek­si nation­al­is­tisek­si liik­keek­si. Ei vain Suomes­sa, vaan myös Ruot­sis­sa ja Bri­tan­ni­as­sa. Sak­sa? Vieläkö siel­lä on demareita?

Hal­li­tus var­maankin paran­taa juok­suaan. Sen on pakko niin tehdä, kos­ka talous vaatii toimia. Kevääl­lä nähdään, toimi­iko päätök­sen­teko hal­li­tus­puoluei­den kesken. Uskon että toimii. Pakon edessä.

Jut­ta Urpi­lainenkin puhuu jo leikkausten ja veronko­ro­tusten tarpeesta. Hyvää kansalais­rohkeut­ta, mut­ta lääke on väärä.

Lamaan ajau­tu­va kansan­talous ei ter­ve­hdy veronko­ro­tuksin eikä julk­isia meno­ja kar­si­mal­la. Tästä varoit­ti jopa Six­ten Kork­man tänään Hesaris­sa (harv­inaisen antoisa lehti tänään) ja niin sanoin myös asioista taval­lis­es­ti hyvin per­il­lä ole­va nim­imerk­ki JaSa täl­lä blogilla kom­men­toidessaan bud­jet­tipuheen­vuoroani viime viikol­la. Nyt ei pidä painaa jar­rua vaan pan­na moot­tori kuntoon.

Talous­poli­it­tista munkki­lati­naa nou­dat­taen tulee keskit­tyä kestävyys­va­jeeseen eikä lyhyen ajan bud­jet­ti­va­jeeseen. On siis olta­va valmi­ita nos­ta­maan eläk­keelle­si­ir­tymisikää. On hyväksyt­tävä se, että vajaakun­toisetkin saa­vat tehdä työtä – eli on hyväksyt­tävä ansio­tu­lo­jen ja tulon­si­ir­to­jen yhdis­tämi­nen sen sijaan, että huono­tuot­toisem­pi työvoima joutuu ulos työ­markki­noil­ta; ja että yksin­huolta­jat voivat tehdä osa-aikatyötä sen sijaan, että hei­dät pakote­taan pois työ­markki­noil­ta. On puu­tut­ta­va haaskaavi­in ja meno­ja lisäävi­in käytän­töi­hin, kuten yksi­tyisen ter­vey­den­hoidon sairaus­vaku­u­tusko­r­vauk­si­in. On puu­tut­ta­va kun­tarak­en­teeseen, joka tuot­taa haaskaavaa yhdyskun­taraken­net­ta kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la ja sitä kaut­ta jär­jet­tömän paljon lisää menoja.

Nyt tarvit­taisi­in yhteiskun­tainsinöörimäistä osaamista. Mut­ta onko sitä Suomessa?