Kannattaisiko Eurooppa-politiikassa palata juurille?

Olen aika huolis­sani Suomen val­lan­neesta hur­raa-euroop­pakiel­teisyy­destä. Sisäpoli­it­ti­nen tak­tikoin­ti menee nyt pahasti kansal­lisen edun yli. Nyt on sitä kovem­pi kun­di, mitä änkyräm­pää lin­jaa Euroop­pa-asiois­sa ajaa. Demar­it eri­tyis­es­ti kil­pail­e­vat perus­suo­ma­lais­ten kanssa tästä. Lip­posen työ Siuomen ase­man vahvis­tamisek­si on nopeasti haaskattu.

Tähän asti Suo­mi on kan­nat­tanut määräen­em­mistöpäätök­sen­tekoa yksimielisyy­den sijas­ta. Onnek­si viikon häirikkö oli Bri­tan­nia, joten Suomen änkyröin­ti jäi vähem­mälle huomi­olle. Onhan selvää, ettei 27 maan veto-oikeus toi­mi. Vähän kuin antaisi Yrjö Hakaselle veto-oikeu­den kaupung­in­val­tu­us­ton päätöksiin.

Perus­tus­laki­valiokun­nal­la on ehkä perus­teet sille, mik­si Kan­sain­välisen val­u­ut­tara­has­ton  päätök­sen­teko­ta­pa on Suomen perus­tus­lain mukainen, mut­ta sama päätök­sen­teko­ta­pa vakaus­ra­has­tossa perus­tus­lain vas­tainen. Tästä huoli­mat­ta eduskun­nan pitäisi hyväksyä määräen­em­mistöpäätök­sen­teko sit­ten vaik­ka vaikeutetus­sa järjestyksessä.

Eri­tyis­es­ti Keskus­tan kan­nat­taisi, sil­lä sen edus­tamil­la tahoil­la on eniten hävit­tävää, jos Suo­mi han­kkii itselleen hylk­iö­maan maineen.