Suomen ei kannattaisi osallistua D‑euroon

Euron vaikeudet ovat herät­täneet speku­laa­tioi­ta siitä, mitä tapah­tuu, jos euroalue hajoaa. Siir­tyvätkö kaik­ki maat takaisin kansal­lisi­in val­u­ut­toi­hin, vai muo­dostaisi­vatko euron pohjoiset maat oman vah­van val­u­ut­tansa, jot­ka Hesarin artikke­lis­sa kut­su­taan D‑euroksi ja jota Juhana Var­ti­ainen on kut­sunut lutheriksi.

Tämä vai­h­toe­hto olisi Suomelle mielestäni hyvin huono. D‑eurosta tulisi tur­vasa­ta­ma val­u­ut­ta­markki­noil­la, minkä vuok­si sen arvo nousisi hyvin korkeak­si. Suomen vien­nil­lä ei muutenkaan mene kovin hyvin. Viiden­toista pros­entin reval­vaa­tio ei asi­aa mitenkään paran­taisi. Kävisi kuin Sveit­sille. Sveit­si sen­tään yrit­tää itse alen­taa fran­gin hin­taa, mut­ta suos­tu­isiko rahapoli­it­tiselta ide­olo­gial­taan hur­moshenk­i­nen Sak­sa koskaan moi­seen epäortodok­sisu­u­teen.  Sehän edel­lyt­täisi sitä setelipainoa.

On vankko­ja perustei­ta sille, että oikea val­u­ut­ta-alue on se yksikkö, jos­sa finanssipoli­ti­ikkaakin har­joite­taan. Tois­taisek­si siis kansallisvaltio.