Kalasatama alkaa rakentua

Kalasa­ta­man ensim­mäiset talot alka­vat nous­ta Kulosaaren­sil­lan eteläpuolelle, siis Som­pasaa­reen. Tänne on tulos­sa yli 20 000 asukas­ta, joten niiden, jot­ka ovat haikailleet tehokas­ta kaavoitus­ta, pitäisi nyt ainakin olla tyy­tyväisiä. Tämä mullis­taa Helsin­gin pain­opis­tet­tä. Alue vas­taa siis yksinään Tornion kokoista kaupunkia. En muista kuin­ka korkeaa tähän on kaavoitet­tu. Etu­alal­la ole­va raken­nus on nyt kuusik­er­roksi­nen. Raanan korkeud­es­ta päätellen ker­roksia on tulos­sa lisää. Alueelle on tulos­sa myös yli 30-ker­roksisia asuintaloja.


Kuten kuvas­ta näkyy, meren­pin­nan nousu­un on varauduttu.

Rak­en­t­a­mi­nen tulee han­kaloit­ta­maan muu­ta­mak­si liiken­net­tä Kulosaaren suun­taan ja myös Sörnäis­ten rantatieltä Lah­den tielle. vuodek­si Itäväylän liiken­net­tä. Metrolle tulee kysyntää.

Alueelle on tulos­sa 20 pros­ent­tia sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, 40 pros­ent­tia välimuo­toa (esim HITAS) ja 40 pros­ent­tia säätelemätön­tä kovan rahan tuotan­toa. Tämä johtaa varsin tas­apain­oiseen asum­is­jakau­maan. Se vas­taa suun­nilleen Kata­janokkaa. Hyvin menee tääl­lä Katajanokallakin.

Alueelle suun­nitel­laan huo­mat­ta­van paljon työ­paikko­ja. Toteu­tu­vatko nämä vai eivät, tul­laan näkemään. Jos nekin toteu­tu­vat, Kalasa­ta­man metroase­mas­ta tulee Helsin­gin vilkkaimpia. Samal­la yhteyk­sien vetämi­nen Pasi­laan tulee yhä keskeisemmäksi.

Se, ettei Helsin­ki houkut­tele ranto­jaan täy­teen rikkai­ta, merk­it­see melkoista tasoi­tus­ta naa­purikaupunkien välisessä talous­so­das­sa. Helsinki­hän voisi toimia aivan toisinkin, jol­loin ker­mankuori­jat joutu­vat ”kur­ria sep­a­roimaan”.  On selvää, että jos kun­tien väli­nen seg­re­gaa­tio jatkuu, kas­vaa paine Helsin­gin puo­lus­tau­tua. Sil­loin ran­noil­la kaavoite­taan enem­män kovan rahan tuotan­toa ja suuria asun­to­ja. Toiv­ot­tavasti sitä päivää ei tule, sil­lä täl­lainen kehi­tys vaaran­taisi koko pääkaupunkiseudun sosi­aalisen tasapainon.

Joku voi tietysti kysyä, onko oikein että sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa on alueil­la, joille keski­t­u­loinen ei pääse omil­la rahoil­laan. Keski­t­u­loinen voi tavoitel­la niitä HITAS-asun­to­ja. Onnis­tu­misen toden­näköisyys on paljon suurem­pi kuin alueelle sosi­aalis­es­ta asun­to­jonos­ta pyrkivillä.

Rikkaiden ghet­to­jen pei­liku­vana ovat köy­hien ghetot. Sik­si sekoitet­tu asun­to­jakau­ma on hyvä, vaik­ka ymmär­rän vas­takkaisi­akin argu­ment­te­ja alueil­la, jot­ka ovat hyvin arvokkai­ta. Tääl­läkin kyl­lä arvokkaim­mat ranta­ton­tit luovute­taan kovan­ra­han tuotantoon.

Tekeil­lä ole­va kun­tau­ud­is­tus ratkaisee, pystytäänkö Helsingis­sä jatka­maan sosi­aalis­es­ti tas­apain­oista asun­topoli­ti­ikkaa. Kun­tien yhdis­tämi­nen ei ole ain­oa mah­dol­lisu­us viheltää poik­ki kil­pailua rikkaista veron­mak­sajista. Vero­jen keräämi­nen seudullis­es­ti yhteiseen kas­saan toimisi sekin ja voisi johtaa jopa parem­paan tulokseen.