Vapaaehtoinen pyörätie – vielä kerran

Olen use­am­man ker­ran vedonnut täl­lä blogilla siihen, että Suomeenkin saataisi­in liiken­nemerk­ki, joka tarkoit­taisi vapaae­htoista pyöräti­etä. Sitä pitkin saa ajaa, jos ei uskalla ajaa auto­jen joukos­sa, mut­ta ei tarvitse, jos ei halua tai uskalla ajaa koiran­talut­ta­jien ja sat­un­nais­es­ti käyt­täy­tyvien pikku­las­ten keskel­lä. Samaa on esit­tänyt moni muukin, esimerkik­si Helsin­gin kaupun­ki lausun­nos­saan. Kaik­ki pyöräti­et eivät tietenkään olisi vapaae­htoisia, vaan pakol­lisen pyörä­tien merk­ki säi­ly­isi entisin määräyksin.

Virkami­esten vas­taus on, että euroop­palaisen sopimuk­sen mukaan pyörätiemerkil­lä tarkoite­taan pakol­lista pyöräti­etä, eikä Suo­mi voi oma­l­la päätök­sel­lään poike­ta sopimuk­ses­ta. Täl­löin tarkoite­taan sinisel­lä poh­jal­la ole­vaa pyöreää merkkiä, joka on sel­l­ainen kuin Suomes­sa tai vaik­ka täl­lainen kuin Ran­skas­sa. Pyöreä merk­ki on aina käsky tai kielto.

 

Voisiko ajatel­la täl­laista merkkiä? Kuva on Niz­za­s­ta. Kun pyörätie on vapaae­htoinen, voi jopa tuon nopeusra­joituk­sen suvai­ta – tässä tapauk­ses­sa se on sitä pait­si ihan asiallinen.

====

Kuten tästä voi päätel­lä, olen ollut ulko­mail­la pyöräilemässä. Ensin Toscanas­sa ja sit­ten Niz­zas­sa. Alun perin oli tarkoituk­seni ottaa oma pyörä mukaan ja polkea osa matkas­ta, mut­ta eduskun­nan istun­tokau­den venyt­tyä jouduin luop­umaan ajatuk­ses­ta. Päätin vuokra­ta pyörän paikanpäältä.

Toscanas­sa jok­seenkin kaik­ki näkemäni pyöräil­i­jät ajoi­vat maantiepyöril­lä ja käyt­tivät lukkopolkimia. Kuitenkin vuokra­ta saat­toi vain heikko­laa­tuisen maastopy­örän. Sel­l­aisel­la trak­to­ril­la ajo tun­tui turhaut­taval­ta maas­tossa, joka oli kuin luo­tu maantiepyörille.

Pyöräi­ly oli Toscanas­sa erit­täin suosit­tu urheilu­muo­to — mut­ta vain urheilu­muo­to. Liiken­nevä­li­neenä sitä ei juuri käytetty.

Kun­nol­lisia kil­pafil­lare­i­ta vuokraavia paikko­jakin olisi ollut, mut­ta ei aivan lähel­lä. Sel­l­aiseen olisi pitänyt ottaa yhteyt­tä etukä­teen, ja he oli­si­vat tuoneet pyörän huvi­lan ovelle – ilmeisen kovaa kor­vaus­ta vas­taan ja vain, jos ylimääräisiä pyöriä oli. Etusi­ja oli jär­jeste­ty­ille pyöräretkille osal­lis­tu­jille, sel­l­aisille jol­lainen näkyy oheises­sa kuvas­sa. Matkatavarat ja eväät kulke­vat huoltoau­ton mukana hotellil­ta hotellille. Tämän seu­rueen päivä­mat­ka oli 60 km.

Niz­za­s­ta onnis­tu­in löytämään autovuokraa­mon, joka vuokrasi myös maantiepyöriä. Sain läh­es asial­lisen, mut­ta ilman lukkopolkimia. Ero on kyl­lä huo­mat­ta­va. Ran­skas­sa on toisen­lainen stan­dar­di, eivätkä kenkäni sopi­neet näi­hin klos­sei­hin. Olisi pitänyt kuun­nel­la saa­maani neu­voa: ota oman polkimet mukaan. Matkan lop­ul­la joku suo­ma­lainen yhyt­ti min­ut keskustel­lak­seen pyöräilystä. Häneltä olisin saanut kun­nol­lisen pyörävuokraa­mon osoit­teen, mut­ta liian myöhään. Mikä sel­l­ainen liike on, joka ei ker­ro itses­tään netissä?