Anni oli hyvä puheenjohtaja

Vihreä jäsenistö äänesti selvin numeroin Anni Sin­nemäen pois vihreän liiton puheen­jo­hta­jan paikalta. Minäkin äänestin äänestyk­sen voit­tanut­ta Ville Niin­istöä, vähän raskain sydämin.

Kan­natin aikanaan Anni Sin­nemäkeä vihrei­den puheen­jo­hta­jak­si – kan­natin hän­tä jo vuon­na 2004, jol­loin val­i­tuk­si kuitenkin tuli Tar­ja Cron­berg. Olin jo sil­loin vaku­ut­tunut Annin lah­jakku­ud­es­ta ja pätevyy­destä, enkä ole kan­taani muuttanut.

Anni oli hyvä  puheen­jo­hta­ja. Sanoin jo kauan sit­ten, että eduskun­nas­sa noin kolme kansane­dus­ta­jaa ymmärtää, miten val­tiono­su­usjär­jestelmä toimii. Anni ymmär­si. Annil­la oli myös kirkkaana mielessä, mihin kaikelle detaljien kanssa säheltämisel­lä pyritään. Moni muu sokaistuu jatku­vas­ta detaljien tulvasta.

Anni on poli­itikkona argu­men­toi­va. Se on paljon arvokkaam­paa kuin olla julis­ta­va. Tähän hän kaa­tui. Anni ei pär­jän­nyt tele­vi­siokeskusteluis­sa. Hän aloit­ti vas­tauk­sen­sa perusteluista, eikä ehtinyt koskaan päästä johtopäätök­seen ennen kuin puheen­vuoro jo oli siir­tynyt seu­raavalle. Viiden­toista sekun­nin puheen­vuoroil­la ei pysty sanomaan mitään järkevää.

On surullista, että tele­vi­siokeskustelu­jen julk­isu­us on muut­tanut sään­nöt tällaisiksi.