Keskustelu Malmin lentoasemasta on kirvoittanut keskustelun siitä, tuleeko kaupunki rakentaa tiiviisti liikkumistarpeen vähentämiseksi ja paremman palvelutason takaamiseksi vai väljäksi ja luonnonläheiseksi puutarhakaupungiksi. Minun ihannekaupunkini on yhtä aikaa tiivis ja harva.
Kaupunginosat ovat tiiviitä, kaupunkimaisia, mutta niitä ympäröivät kunnolliset viheralueet. Siksi esimerkiksi keskuspuisto nykyisessä laajuudessaan on hyvää kaupunkirakennetta ja siksi en ole pitänyt siitä, että ”Itä-Helsingin keskuspuistoa” rakennetaan umpeen.
Minä en aivan ymmärrä puutarhakaupunkilähiöitä, joissa metsää on yritetty säilyttää lähiön sisällä, minkä seurauksena lähiö itse on sisäiseltä rakenteeltaan harva. Näistä puutarhakaupungeista Munkkivuori on parhaita – lähinnä siksi, että liikenne kiertää alueen Ulvilantietä pitkin ja kaupunginosa on sisältään lähes autoton. Pidän silti Puistotien seutua Munkkiniemessä paljon onnistuneempana. Samaa mieltä kanssani ovat tuhannet asunnonostajat. Joka uhrautuu muuttamaan Puistotieltä Ulvilantielle, saa korvaukseksi huomattavan määrän rahaa.
Minusta tiiviisti vanha Eira on miellyttävämpi kuin harvakseltaan rakennettu Myllypuro. Olisi, vaikka Myllypuron rakennukset olisivat kauniimpia. Pienimittakaavaisuus on Eiran voima Myllypuroon nähden.
Tiiviin kaupungin vastapainoksi tarvitaan metsiä, joissa kävellä ja peltoaukioita hiihtää.
Nuo tiiviin kaupunkirakenteen väliin jäävät viheralueet heikentävät tietysti koko kaupungin tiiviyttä ja merkitsevät, että asutus levittäytyy laajemmalle alueelle, jolloin palvelutaso laskee ja matkat pidentyvät. Se on haitta, mutta viheralueiden muu hyöty kumoaa tämän haitan.
Se, mitä vastustan voimakkaasti, on tilaa haaskaava toiminta keskellä kaupunkia, joka ei tuo kunnon virkistyshyötyjä kuin jollekin hyvin pienelle porukalle, mutta maksaa arvokkaan kaupunkitilan menetyksenä. Keskelle kaupunkia ei kuulu neljä neliökilometriä haaskattuna asevelvollisten kouluttamiseen, ei muilta suljettu golfkenttä, lentokenttä tai tavarasatama. Vaikka noita alueita ei saataisi asuntotuotantoon, niistä olisi PALJON enemmän hyötyä kaikelle kansalle avoimena viheralueena – sen lisäksi, että niihin saataisiin hyviä asuntoja.
Sataman saaminen pois keskustasta oli suuri voitto. Sitäkin vastustettiin, ”koska laivat tuovat elämää kaupunkiin”. Minusta 50 000 asukasta tuovat enemmän elämää kaupunkiin.
Jos Helsinki ei olisi vuokrannut Talin golf-kenttää lähes nollavuokralla, vaan olisi aikanaan myynyt sen golfseuralle, se olisi nyt täynnä asuntoja ja toimistoja. Golf-seura olisi vaatinut alueen kaavoittamista, koska sillä rahalla se olisi saanut kymmenen parempaa golfkenttää jonnekin järkevämpään paikkaan.