Hyvä kaupunki on tiivis mutta harva

Keskustelu Malmin lentoase­mas­ta on kir­voit­tanut keskustelun siitä, tuleeko kaupun­ki rak­en­taa tiivi­isti liikku­mis­tarpeen vähen­tämisek­si ja parem­man palve­lu­ta­son takaamisek­si vai väljäk­si ja luon­non­läheisek­si puu­tarhakaupungik­si. Min­un ihan­nekaupunk­i­ni on yhtä aikaa tiivis ja harva.

Kaupungi­nosat ovat tiivi­itä, kaupunki­maisia, mut­ta niitä ympäröivät kun­nol­liset viher­alueet. Sik­si esimerkik­si keskus­puis­to nykyisessä laa­ju­udessaan on hyvää kaupunki­raken­net­ta ja sik­si en ole pitänyt siitä, että ”Itä-Helsin­gin keskus­puis­toa” raken­netaan umpeen.

Minä en aivan ymmär­rä puu­tarhakaupunkilähiöitä, jois­sa met­sää on yritet­ty säi­lyt­tää lähiön sisäl­lä, minkä seu­rauk­se­na lähiö itse on sisäiseltä rak­en­teeltaan har­va. Näistä puu­tarhakaupungeista Munkkivuori on parhai­ta – lähin­nä sik­si, että liikenne kiertää alueen Ulvi­lanti­etä pitkin ja kaupungi­nosa on sisältään läh­es auto­ton. Pidän silti Puis­to­tien seu­tua Munkkiniemessä paljon onnis­tuneem­pana. Samaa mieltä kanssani ovat tuhan­net asun­nonos­ta­jat. Joka uhrautuu muut­ta­maan Puis­totieltä Ulvi­lantielle, saa kor­vauk­sek­si huo­mat­ta­van määrän rahaa.

Minus­ta tiivi­isti van­ha Eira on miel­lyt­tävämpi kuin har­vak­seltaan raken­net­tu Myl­ly­puro. Olisi, vaik­ka Myl­ly­puron raken­nuk­set oli­si­vat kau­ni­impia. Pienimit­takaavaisu­us on Eiran voima Myl­ly­puroon nähden.

Tiivi­in kaupun­gin vastapain­ok­si tarvi­taan met­siä, jois­sa kävel­lä ja pel­toaukioi­ta hiihtää.

Nuo tiivi­in kaupunki­rak­en­teen väli­in jäävät viher­alueet heiken­tävät tietysti koko kaupun­gin tiiviyt­tä ja merk­it­sevät, että asu­tus levit­täy­tyy laa­jem­malle alueelle, jol­loin palve­lu­ta­so las­kee ja matkat piden­tyvät. Se on hait­ta, mut­ta viher­aluei­den muu hyö­ty kumoaa tämän haitan.

Se, mitä vas­tus­tan voimakkaasti, on tilaa haaskaa­va toim­inta keskel­lä kaupunkia, joka ei tuo kun­non virk­istyshyö­tyjä kuin jollekin hyvin pienelle porukalle, mut­ta mak­saa arvokkaan kaupunki­ti­lan mene­tyk­senä. Keskelle kaupunkia ei kuu­lu neljä neliök­ilo­metriä haaskat­tuna asevelvol­lis­ten koulut­tamiseen, ei muil­ta sul­jet­tu golfkent­tä, lento­kent­tä tai tavarasa­ta­ma. Vaik­ka noi­ta aluei­ta ei saataisi asun­to­tuotan­toon, niistä olisi PALJON enem­män hyö­tyä kaikelle kansalle avoime­na viher­alueena – sen lisäk­si, että niihin saataisi­in hyviä asuntoja.

Sata­man saami­nen pois keskus­tas­ta oli suuri voit­to. Sitäkin vas­tustet­ti­in, ”kos­ka lai­vat tuo­vat elämää kaupunki­in”. Minus­ta 50 000 asukas­ta tuo­vat enem­män elämää kaupunkiin.

Jos Helsin­ki ei olisi vuokran­nut Tal­in golf-kent­tää läh­es nollavuokral­la, vaan olisi aikanaan myynyt sen golf­seu­ralle, se olisi nyt täyn­nä asun­to­ja ja toimis­to­ja. Golf-seu­ra olisi vaat­in­ut alueen kaavoit­tamista, kos­ka sil­lä rahal­la se olisi saanut kymme­nen parem­paa golfkent­tää jon­nekin järkeväm­pään paikkaan.