Pokeria Suomen suunnasta

Jonkin­laista demokra­t­ian puutet­ta Suomes­sa osoit­taa se, että pok­eri, jota nyt pelataan hal­li­tus­po­h­jal­la, vaikut­taa maan suun­taan paljon ratkai­se­vam­min kuin sinän­sä mullis­ta­va eduskun­tavaal­i­t­u­los. Kuu­den puolueen neu­vot­teluis­sa ehdit­ti­in jo hah­mot­taa Suomelle suun­taa, joka muut­tuu kovasti, jos keskus­ta kor­vaa hal­li­tuk­ses­sa vasem­mistop­uolueet ja vielä enem­män, jos Jut­ta Urpi­laisen johdol­la raken­netaan peru­u­tus­peil­i­hal­li­tus demarien, perus­suo­ma­lais­ten ja keskus­tan ympärille. Kysymys arvon­lisäveros­ta on pien­im­mästä päästä.

Esimerkik­si ehdit­ti­in jo sopia varsin radikaal­ista kun­tau­ud­is­tuk­ses­ta, jos­sa Paras-han­kkeen hallinto­him­melit olisi kor­vat­tu työssäkäyn­tialueisi­in perus­tuvil­la vahvoil­la kun­nil­la. Ei taitaisi onnis­tua keskus­tan kanssa.

Ympäristökysymyk­sis­sä ainakin pöy­däl­lä oli monia vihrei­den kannal­ta hyviä han­kkei­ta. Niis­sä oli yhteistä se, että mikä olisi ollut voit­to vihreille, olisi ollut tap­pio keskustalle. Jos hal­li­tus­ta pyrit­täisi­in kasaa­maan por­varipo­h­jalle vihreil­lä täy­den­net­tynä, voisi olla aika vaikea löytää näistä kysymyk­sistä ratkaisua, joka tyy­dyt­täisi sekä vihre­itä että keskustaa.

En seu­ran­nut kovinkaan tiivi­isti maat­alous­poli­ti­ikan valmis­telua, mut­ta sel­l­ainen vaikutel­ma jäi, etteivät laa­di­tut tek­stit kel­paisi keskustalle.

Jotenkin pitäisi päästä siihen, että puolueet ker­to­vat tavoit­teen­sa ennen vaale­ja eivätkä lyö niitä pöytään vas­ta hallitusneuvotteluissa.

Sitä tässä jäi vain ihmettelemään, käyti­inkö sää­ty­talol­la turha 13 päivän näytelmä. Ovatko demar­it – tai osa heistä — itse asi­as­sa koko ajan tähdän­neet tuo­hon peru­u­tus­peili-poh­jaan, jos­sa heil­lä olisi paljon kokoaan suurem­pi val­ta. Täl­laisia merkke­jä kun oli ilmas­sa koko ajan.