Päästökauppa on hyvä mekanismi

Kun Angela Merkel sul­ki seit­semän ydin­voimalaa kolmek­si kuukaudek­si, se nos­ti tämän vuo­den päästöoikeuk­sien hin­taa vain 1,5 eurol­la ton­nil­ta. Jos markki­nat toimi­vat ratio­naalis­es­ti, tiedos­sa on siis suuri määrä hyvin edullisia toimia vähen­tää päästöjä.

Kun kir­joitin siitä, ettei ydin­voima lisärak­en­t­a­mi­nen vähen­nä hiilid­iok­sidipäästöjä ellei samal­la vähen­netä päästöoikeuk­sia, moni tulk­it­si asian niin, että tuomit­sen samal­la päästöoikeuskau­pan kelvot­tomak­si ohjausvä­li­neek­si. Minus­ta päästökaup­pa on kelpo väline ja tuo mainit­tu ongel­makin on väl­tet­tävis­sä sil­lä, että pienen­netään liik­keel­lä ole­vien päästöoikeuk­sien määrää. Päästökaup­pa tekee ide­al­is­min hyödyt­tömäk­si, mut­ta ohjaa toimen­piteet peri­aat­teessa niin, että uhra­tus­ta eurosta saadaan suurin mah­dolli­nen ympäristöhyö­ty tai päin­vas­toin tavoitelta­va ympäristöhyö­ty saadaan halvim­mal­la mah­dol­lisim­mal­la tavalla.

Ongel­ma on siinä, että päästökaup­pa kos­kee vain päästökaup­pasek­to­ria, mut­ta ei esimerkik­si liiken­teen polt­toainei­ta tai taloko­htaista öljyläm­mi­tys­tä. Tälle osalle päästöjä ovat kansal­liset tavoit­teet. Lop­putu­los on, että näil­lä kahdel­la sek­to­ril­la päästöjä tor­ju­taan aivan eri hin­nal­la.  Hin­taa lisää vielä tavoite tuot­taa tiet­ty määrä ener­gias­ta uusi­u­tuvil­la ener­gialähteil­lä. On vaikea ymmärtää, mik­si on jalom­paa vähen­tää päästöjä siir­tymäl­lä uusi­u­tu­vi­in kuin säästämäl­lä ener­gian käytössä.

Päästöoikeu­den hin­ta on nyt noin 17 €/tonni tältä vuodelta ja noin 20 €/tonni vuodelta 2012. Tuulivoimaloiden syöt­tö­tar­if­fi on asetet­tu tasol­la, joka nyky­hin­noin on kan­nat­tavaa vas­ta, jos päästöoikeu­den hin­ta nousee jon­nekin 80 euroon ton­nil­ta. Mer­itu­ulivoiman osalta puhutaan yli sadas­ta eurosta ton­nil­ta. Kun las­ke­taan yhteen kaik­ki verot ja verotuet, auto­jen vähäpäästöisyyt­tä tue­taan niin paljon, että se vas­taan hiilid­iok­sidin hin­taa noin 500 €/tonni. Tämä ei ole oikein balanssissa.

Kun Angela Merkel sul­ki seit­semän ydin­voimalaa kolmek­si kuukaudek­si, tämä nos­ti päästöoikeuk­sien hin­taa 15,5 eurosta 17 euroon. Jos ole­tamme markki­noiden toimi­van ratio­naalis­es­ti, päästöjä vähen­täviä toimia pitäisi siis löy­tyä hin­taväliltä 15,5 € – 17 €/tonni yhteen­sä seit­semän ydin­voimalan ver­ran – tosin siis vain kol­men kuukau­den ajal­ta.  Eikö kan­nat­taisi käyt­tää tätä poten­ti­aalia ennen kuin uhrataan 500 €/tonni auto­jen polt­toaineen kulu­tuk­sen vähentämiseen?

Tietysti sekä auto­jen vähäpäästöisyy­den tukemises­sa että uusi­u­tu­van ener­gian suosimises­sa on myös aimo annos teol­lisu­us­poli­ti­ikkaa – ja pyrkimys­tä päästä pois öljyriippuvuudesta.