Aikanaan Helsingissä pitkäsilta oli suljettu autoliikenteeltä bussien ja ratikoiden kulun jouduttyamiseksi. Kieltoa rikottiin yleisesti. Oikeastaan aika sopiva määrä väkeä rikkoi kieltoa, koska näin Pitkälle sillalle ohjautui aika optimaalinen osa autoliikenteestä. Jos kaikki olisivat noudattaneet kieltoa, liikaa liikennettä olisi ohjautunut Hakaniemen sillalle, mutta jos kielto olisi purettu, vastaavasti liikaa liikennettä olisi suuntautunut Pitkänsillan kautta kaivokadulle – ja ohjautuikin, kun kielto lopulta purettiin. Hyvä kielto olisi ollut sellainen, joka olisi sallinut ajon niiltä, joiden rekisterinumerom viimeinen numero on 1, 2 tai 3, mutta sellainen määräys olisi lainvastainen.
Jos meillä olisi älykkäät tiemaksut, asia ratkeaisi laittamalla Pitkälle sillalle pieni maksu, vaikkapa 50 senttiä. Ne, joille tästä reitistä on huomattavaa hyötyä, valitsisivat sen ja muut menisivät muualle.
Liikennemerkki voi vain kieltää tai sallia, mutta se ei voi jarruttaa. Kaupunkisuunnittelulautakunta joutuu ratkomaan alituisia riitoja katujen katkaisemisesta. Osa asukkaista haluaisi katkaista liikenteen asuinkadultaan ja toiset taas vastustavat tätä rajusti. Hyvä kompromissi voisi olla läpiajokielto, mutta ”kautta-ajo kielletty” kyltti houkuttelee vain lisää liikennettä kertomalla jokaiselle, että tätä kautta voi oikaista.
Jos älykkäiden maksujen älystä otettaisiin kaikki irti, katkaisun sijasta kadulle määrättäisiin varsin korkea maksu ja tästä maksusta vapautettaisiin kadun varrella asuvat.
Sanomattakin on selvää, että älykkäät maksut ohjaavat käyttäytymistä oikein vain, jos autoilija tietää, kuinka paljon mikäkin väli maksaa.
Olisi mylös mahdollista ohjata maksujen tuotto tienpitäjälle, myös yksityistien hoitokunnalle. Päästäisiin noista alituisista riidoiusta, saavatko marjastajat ajaa yksityistä metsäautotietä marjapaikalleen.
