”LEX Soininvaara”

Olen käsitel­lyt asi­aa blogillani aiem­minkin, mut­ta kos­ka asia näyt­tää yhä puhutut­ta­van, käyn tämän asian läpi uud­estaan. Asia näyt­tää pää­sevän jopa Ryh­mäteat­terin näytelmään

Paa­vo Arhin­mä­ki on antanut nimen ”LEX Soin­in­vaara”  lakimuu­tok­selle, jon­ka mukaan perusk­oulun jälkeis­es­tä koulu­tuk­ses­ta kieltäy­tyvältä voidaan muiden olo­suhtei­den sen sal­lies­sa alen­taa toimeen­tu­lo­tukea enin­tään 20 pros­en­til­la. Lain ris­timi­nen LEX soin­in­vaarak­si on sikäli erikoista, että eduskun­nan valiokun­taku­ulemises­sa esitin, että asia ratkaistaisi­in kumoa­mal­la vas­taa­va pykälä työt­tömyys­tur­valain puolelta. 

Asian taustal­la on työt­tömyys­tur­valain 8 luvun toinen pykälä, jon­ka mukaan alle 25-vuo­tias työtön, joka ei ole edes hak­enut toisen asteen koulu­tuk­seen, ei ole oikeutet­tu saa­maan työ­markki­natukea. Laki tuli voimaan vuon­na 2003 ja sitä kan­nat­ti esimerkik­si Vasem­mis­toli­it­to.  Kaikissa muis­sa tapauk­sis­sa karenssin han­kkimi­nen työt­tömyys­tur­vaan merk­it­see myös toimeen­tu­lotuen leikkaus­ta, tois­tu­vis­sa tapauk­sis­sa jopa 40 pros­en­til­la eli 160 eurol­la. Tähän pykälään tuo­ta leikkaus­mah­dol­lisu­ut­ta ei liitet­ty, mikä johti siihen, että sank­tio kohdis­tui kun­taan eikä koulu­tuk­ses­ta kieltäy­tyvään nuoreen itseen­sä. Saman rahan sai sos­sus­ta, mut­ta mak­sa­jak­si tuli val­tion sijas­ta kunta.

Tämä epäsym­me­tria johti aivan nurinkuriseen tilanteeseen. Kun ei saanut työ­markki­natukea, ei päässyt/joutunut myöskään työvoima­toimis­to­jen toimen­piteisi­in, työl­lisyyt­tä tukeville kurs­seille tai tul­lut työl­lis­te­tyk­si palkkat­uel­la. Juuri se joukko, jon­ka syr­jäy­tymis­vaaras­ta olti­in eniten huolis­saan, jou­tui kaikkien tuk­i­toimien ulkop­uolelle ja saat­toi jatkaa syr­jäy­tymistä yhteiskun­nan varoin.

Esitin eduskun­nan työ- ja tasa-arvo­valiokun­nas­sa, että asia ratkaistaisi­in kumoa­mal­la tuo työ­markki­nat­uen epäävä pykälä työt­tömyys­tur­valain puolelta. Käsit­telyssä oli tul­lut esille monia tämän pykälän soveltamiseen liit­tyviä älyt­tömyyk­siä. Monel­la kohde­porukkaan kuu­lu­val­la on niin suuria oppimis­vaikeuk­sia, ettei tutk­in­toon tähtäävät toisen asteen koulu­tus ollut heille lainkaan oikea vai­h­toe­hto.  Jos heiltä ei kät­telyssä evät­täisi työ­markki­natukea, he pää­sivät muuhun työvoimapoli­it­tiseen koulu­tuk­seen tai eri­laisi­in tuet­tui­hin työ­paikkoi­hin. Näistä kieltäy­tymi­nen johtaa myös toimeen­tu­lotuen leikkauk­seen, on johtanut jo pitkään.

Työ­markki­nat­uen sit­o­mi­nen toisen asteen koulu­tuk­seen hakeu­tu­miseen johtaa kohtu­ut­tomi­in tilanteisi­in. Vuo­den 2003 lain tarkoi­tus oli hyvä, mut­ta se toimii väärin. Ongelmis­sa ole­via nuo­ria ei pidä jät­tää heit­teille, vaan eri­laiset tuk­i­toimet on kohdis­tet­ta­va juuri hei­hin. Päi­hde- ja mie­len­ter­veysongelmi­in on myös hyvä puut­tua heti. Avun lykkäämi­nen ei ainakaan lisää kuntou­tu­misen todennäköisyyttä.

Vaille koulu­tus­ta jääneisi­in nuori­in tulisi kiin­nit­tää eri­ty­istä huomio­ta, tar­jo­ta sovel­tuvaa koulu­tus­ta, työl­listää tuk­itöi­hin tai työ­pa­joi­hin ja aut­taa ter­veysongelmis­sa. Siinä ei ole mitään väärää, että jotain yhteistyöhalukku­ut­ta voidaaan toimeen­tu­lo­tukea nos­taval­ta nuorelta edel­lyt­tää.  Toimeen­tu­lo­tu­ki ei ole tarkoitet­tu syr­jäy­tymisavu­tuk­sek­si, jon­ka turvin voi hen­gail­la elämän­sä pilalle.