Kuntien välinen taktikointi raaistuu

Eräs keskeisessä ase­mas­sa ole­va espoolainen vaikut­ta­ja perusteli min­ulle sitä, mik­si on oikein, että Helsin­ki kan­taa suurem­man vas­tu­un asun­not­to­muud­es­ta kuin Espoo suun­nilleen näin: asun­not­toman on luon­te­vam­paa viet­tää aikaansa Hakaniemen torin ympäril­lä kuin jos­sakin espoolaisen omako­tialueen jalka­käytäväl­lä. On myön­net­tävä, että argu­men­tis­sa on jotain perää. Usko olisi kuitenkin vahvem­pi siihen,  että Espoos­sa ajatel­laan vain asun­not­tomien omaa paras­ta, kun hei­dät lähetetään Helsinki­in, jos taloudelli­nen vas­tuu ongel­mas­ta ei siir­ty­isi mukana.

Eräs helsinkiläi­nen kun­nal­lispoli­itikko sanoi joskus, että viisi pros­ent­tia asun­tokun­nista aiheut­taa  80 pros­ent­tia kun­tien net­tomenoista. Tätä lukua ei kan­na­ta siteer­a­ta sel­l­aise­naan, kos­ka pelkään sen tulleen niin san­otusti hihas­ta. Kun tätä päässä lask­ien haarukoi, väite ei kuitenkaan ole aivan pielessä. Selvitän vähän, miten itse sen laskisin:

Ruokakun­nista suurin osa on net­tomak­sajia, kun menoik­si las­ke­taan hei­dän palvelu­jen­sa brut­tomenot ja tuloik­si hei­dän asi­akas­mak­sun­sa, veron­sa ja ne val­tiono­su­udet, jot­ka he ovat tuoneet mukanaan. Koul­u­laiset eivät esimerkik­si mak­sa käytän­nössä mitään, kos­ka ope­tus­toimen val­tiono­su­udet kat­ta­vat osa­puilleen koulu­jen menot. Ter­veyskeskuk­ses­sa mukavaa 90-vuo­tias van­hus ei myöskään mak­sa net­tona aivan tolkut­tomasti, kos­ka hän tuo pelkäl­lä ole­mas­saolol­laan kun­taan 20 000 euroa valtionosuuksia.

Kalli­ita ovat ne koti­taloudet, jot­ka eivät tuo mukanaan lasken­nal­lista val­tiono­su­ut­ta . Las­ten­suo­jelu on kallista (meno­ja tosin nyt tasa­taan kun­tien välil­lä) mie­len­ter­veyspoti­laat tule­vat kalli­ik­si, eräät kroonises5ti sairaat alle 85-vuo­ti­aan tule­vat kalli­ik­si, päi­hdeon­gel­maiset ovat kalli­ita, liikun­tavam­maiset ovat kalli­ita ja niin edelleen.  Itsekin olen ollut kallis vuon­na 2003, kun min­ulle tehti­in avosydänleikkaus.

Jos viisi pros­ent­tia asun­tokun­nista aiheut­taa val­taosan kun­nan net­tomenoista, kätev­in­tä  men­estyä kun­tien välisessä kil­pailus­sa on sysiä tuo viisi pros­ent­tia naa­purikun­ti­in, esimerkik­si asun­not­tomat Espoos­ta Helsinki­in.  Espoolaiset eivät toi­mi tässä väärin. Hei­dät on valit­tu aja­maan Espoon etua ja niin he sit­ten myös tekevät.

Vika on pelisään­nöis­sä. Jos painikil­pailu­jen sään­nöis­sä ei kiel­let­täisi puremista, ei olisi puri­jan vika että hän puree vaan sen joka laati sään­nöt. Kun­tien väliset pelisään­nöt on aset­tanut val­tio. Val­tio on vas­tu­us­sa siitä, että peli on rumaa kos­ka sään­nöt yllyt­tävät rumaan peliin.

Asun­topoli­ti­ikalla voi parhait­en vaikut­taa siihen, kuin­ka paljon kalli­ita asukkai­ta kun­nas­sa asuu. Kun­nan talouden kannal­ta sosi­aalisen asun­to­tuotan­non edis­tämi­nen on varsin epäit­sekästä puuhaa. On oikein ja kohtu­ullista, että etusi­ja kaupun­gin vuokra-asun­toi­hin pääsyssä on ihmisil­lä, jot­ka ovat joutuneet elämässään vaikeuk­si­in. Se taas tarkoit­taa, että rak­en­ta­mal­la kaupun­gin vuokra-asun­to­ja, saa väk­isin asukkai­ta, joista muu­ta väestöä suurem­pi osa on net­tosaa­jia ja tuo­ta viiden pros­entin joukkoa on selvästi yli viisi prosenttia.

Toinen keino on tietysti liiken­nepoli­ti­ik­ka. Eräs sipoolainen vaikut­ta­ja sanoi min­ulle ker­ran, ettei Sipoo halua alueelleen edullista joukkoli­iken­net­tä, kos­ka se toisi väärän­laisia asukkaita.

Kun kaik­ki yhteistyöhankkeet pääkaupunkiseudun kun­tien välil­lä ovat val­uneet hiekkaan, edessä on kun­tien välisen taloudel­lisen kil­pailun raais­tu­mi­nen, ellei suo­ranainen talous­so­ta. Jos­sain seu­raavas­sa postauk­ses­sa tarkaste­len tuon talous­so­dan asetelmia. Var­man häviäjän voin kuitenkin jo julis­taa: huono-osais­ten käy huonos­ti, kun kun­nat alka­vat kil­pail­la keskenään epäsosiaalisuudessa.