Työryhmä toistaa sen, että suurin osa ekonomisteista pitää maapohjan kiinteistöveroa hyvänä verona, koska se ei vaikuta käyttäytymiseen eikä nosta maanvuokria. Rakennusten kiinteistövero sen sijaan alentaa kannustinta rakentaa ja siten nostaa rakennusten hintoja/vuokria. En pysty väittämään vastaan: juuri näin olen itsekin kirjoittanut.
Työryhmä esittää, että maapohjalle tulee oma liike-rakennuksia korkeampi kiinteistöveroprosentti. Nyt molempien kohdalla alaraja on 0,6 prosenttia, tästä eteenpäin maapohjan alaraja olisi 0,8 prosenttia. Rakentamattomien asumiseen kaavoitettujen tonttien kiinteistöveron tulee Helsingin seudulla vähintään prosenttiyksikön verran korkeampi kuin muun maapohjan, minimissään siis 1,8. Mietinnöstä ei käynyt ilmi, tarkoitetaanko tällä Helsingin seudun 14 kuntaa kuten nyt vai koko maata. Nurmeksessa tämä voisi olla kohtuutonta. Muuten kiinteistöveroihin ei esitetä muutoksia.
Raikuvat aplodit tuosta spekulatiivisen tonttimaan veronkorotuksesta. Jotain kertoo kunnallispolitiikan tilasta, etteivät pääkaupunkiseudun kunnat saa perityksi veroa rakennusliikkeiden panttaamista tyhjistä tonteista kuin valtion pakottamina samalla, kun ne valittavat tonttipulaa ja asumisen korkeaa hintaa. Korotettua veroa ei tarvitse periä tonteista, joiden omistaja asuu naapuritontilla. Eikä sitä siis peritä myöskään vajaasti rakennetuista rintamamiestonteista.
Kiinteistövero olisi erinomainen vero, jos se olisi ollut käytössä historian aluista alkaen. Maapohjaan kohdistuessaan se ei nosta asumiskustannuksia, koska vero kapitalisoituu maan arvoon. Jos verotusarvot seuraavat todellista maan arvoa, kiinteistövero verottaa yhteiskunnalle osan siitä hyödystä, joka esimerkiksi liikenneinvestoinneista koituu maanomistajille. Espanjassa on kohdistettu kiinteistövero, jossa voidaan rahoittaa esimerkiksi metroinvestoinnit.
Ongelma syntyy, kun kiinteistövero otetaan käyttöön tai sitä korotetaan. Sen hetkinen omistaja joutuu maksamaan myös kiinteistöveron vaikka on maksanut maasta aikanaan täyden hinnan, jota vero ei ole alentanut. Tavallaan kiinteistövero on kertavero sen hetkiselle omistajille, vaikka itse vero maksetaankin osamaksuerinä. Seuraavan omistajan kannalta verosta ei ole mitään haittaa, koska hän saa maan vastaavasti halvemmalla.
(Jos reaalikorkokanta on p ja kiinteistöön kohdistuva vero nousee C euroa/vuosi, kiinteistön arvonalennus on C/p)
Niinpä kiinteistöveroa tulee korottaa maltillisesti ja ennalta ilmoitetun aikataulun mukaisesti.
Kiinteistövero pitäisi ulottaa myös metsämaahan. Metsänomistajat on vapautettu tästä(kin) verosta kai siksi, että kepulaiset kuvittelevat metsänomistuksen liittyvän jotenkin maaseutuun ja maatalouteen. Kun tila jaetaan ja yksi sisaruksista jää viljelemään peltoja, hän saa pellot ja kaupunkiin muuttavat sisaret metsän. Monessa muussa maassa valtio verottaa luonnonvarojen omistajia (kaivokset nyt esimerkiksi tai öljylähteet) muuta omaisuutta ankarammin. Ulotettakoon siis kiinteistövero myös metsämaahan, mutta ei viljelyksessä olevaan peltomaahan, koska mitä ideaa olisi maksaa yhtäaikaisesti pinta-alatukia ja verottaa pinta-alaa? Poikkeuksen tästä peltomaan verovapaudesta tulisi koskea vain peltoja, joiden arvo sijaintinsa vuoksi ylittää selvästi peltojen arvon viljelysmaana. Verotettakoon tällöin erotuksesta.
Suurten maaomaisuuksien haltijat piiloutuvat kiinteistöverosta puhuttaessa raukkamaisesti rintamamiesmökissä asuvan köyhän eläkeläismummon selän taakse. Tämä ongelma on helppo ratkaista. Vero voidaan anomuksesta jättää perimättä ja merkitä kiinteistöön kohdistuvaksi velaksi, joka aikanaan peritään perikunnalta.
Kiinteistövero osallistuu myös kuntien väliseen verotulojen tasaukseen, ei tosin kokonaisuudessaan. Tasauksen ulkopuolelle on jätetty vesivoimalaitosten kiinteistövero, koska muuten voimalaitos kunnat eivät hyötyisi vesivoimaloita mitään. Työryhmä spekuloi sillä, vääristääkö kiinteistöveron mukana olo verotulojen tasauksessa kuntien kaavoitusta. Minusta kiinteistövero pitäisi poistaa siitä kokonaisuudessaan. pelkästään oikeudenmukaisuussyistä.
Verotulojen tasaus tuloverosta on paikallaan, jotta hyväosaiset kunnat tukisivat huono-osaisia. Kiinteistöveron kohdalla asia on päinvastoin. Jos kiinteistöjen verotusarvot ovat korkeita, se kielii siitä, että asuminen on kallista eli että on paljon menoja. Kun on paljon tuloja, pitää auttaa niitä, joilla on vähän tuloja, mutta miksi silloinkin, kun on paljon menoja, pitää auttaa niitä, joiden menot ovat pienemmät!!!?
Vaikka moni poliitikko lyhyen tutustumisen jälkeen julistikin, ettei verotyöryhmän paperista ole miltään osin edes keskustelun pohjaksi, kiinteistöveroa koskeva kohta oli hyvä.