Oletetaan musiikin täydellinen hinnoittelu

Musi­ikin tuot­tamisen rahoi­tus on kri­i­sis­sä, kos­ka vapaa kopi­oimi­nen ja suo­ranainen varas­t­a­mi­nen on vienyt muusikoiden leivän. Tosin alan liike­vai­h­to taitaa olla aika suur­ta edelleen.

Tehkäämme aja­tuskoe: mitä musi­ik­in­tek­i­jöi­den tulon­muo­dos­tuk­selle tapah­tu­isi, jos olisi mah­dol­lista hin­noitel­la kaik­ki musi­ikin kuun­telu markki­nae­htois­es­ti juuri niin kuin musikant­ti ja säveltäjä itse halu­a­vat. Tek­i­jänoikeu­den van­heni­si­vat kuitenkin kuten nytkin niin, etteivät Beethovenin per­il­liset kuitenkaan voisi esit­tää vaa­timuk­sia esi-isän­sä sävellysten esit­tämis­es­tä.  Kartel­lit oli­si­vat tietysti kiellettyjä.

Muusikko voisi esimerkik­si myy­dä CD-levyn joko niin, että siitä on ker­tako­r­vaus ja osta­ja saa kuun­nel­la sitä niin paljon kuin halu­aa – tai niin, että jokainen kuun­teluk­er­ta mak­saa kiin­teän sum­man. Kaik­ki netistä kuun­nelta­va olisi myös hin­noitel­tu. Radi­olähetyk­sistä mak­set­taisi­in yksilöl­lis­es­ti jokaisen artistin vaa­timusten mukaan ja jokaises­ta koulu­bileis­sä soite­tu­ista kap­paleesta tulisi sel­l­ainen hin­ta kuin artisti on juuri tähän tilaisu­u­teen määrän­nyt. Tämä kaik­ki on tietysti teknis­es­ti mah­do­ton­ta ja vaatisi mielet­tömän määrän infor­maa­tio­ta, mut­ta kuvitel­laan, että kaik­ki on mah­dol­lista. Kuvit­tel­e­vathan talousti­eteil­i­jätkin täy­del­lisen kil­pailun. Kulut­ta­ja voisi myös kitkat­tomasti etsiä edullis­in­ta musiikkia.

Musi­ikin ilmais­tar­jon­taa syn­ty­isi var­maankin riit­tävästi niin, että jos on kiin­nos­tunut vain määrästä, voi täyt­tää elämän­sä, kaup­pakeskuk­sen­sa tai radioase­mansa ilmais­musi­ikil­la. Joku antaisi tuot­teen­sa ilmaislevi­tyk­seen hyvää hyvyyt­tään tai kos­ka halu­aa tul­la kuu­luk­si. Moni pro­gres­si­ivi­nen radioase­ma saisi musi­ikin ilmaisek­si, kos­ka aloit­tel­e­vat artis­tit halu­aisi­vat julk­isu­ut­ta. Musi­ik­ista on niin val­ta­va tar­jon­ta, että käyt­tö­musi­ikin hin­ta painuisi varsin alas. Huip­puartis­tit taas voisi­vat lisätä tulo­jaan jät­timäis­es­ti. Eivät hekään voisi kovin korkei­ta hin­to­ja pitää, kos­ka kil­pailua olisi, mut­ta rahas­ta ei tulisi ole­maan puutetta.

Säveltäjät tien­aisi­vat ehkä parem­min kuin esit­täjät, olet­taisin. (Ole­tan siis, että sävel­lyk­sel­lä on edelleen tek­i­jänoikeudet, eikä kukaan voi ”säveltää” kap­palet­ta joka on jo sävelletty)

Klas­sis­es­ta musi­ik­ista – van­has­ta sel­l­ais­es­ta – tulisi hyvin hal­paa kos­ka riit­tävän hyviä sin­fo­niaorkestere­ja maail­mas­sa riit­tää eikä säveltäjälle tarvitse enää mak­saa. Jotkut suosikkitenorit tietysti ovat oma lukunsa.

Kaiken kaikki­aan luulen, että kil­pailu painaisi musi­in hin­nat niin alas, että yhteen­las­ket­tuna alan tulot pieneni­sivät, mut­ta voi tietysti olla gigant­tis­es­ti väärässä. Alan sisäl­lä tulo­erot kas­vaisi­vat entis­es­tään. Live-kon­sert­tien osu­us tulon­muo­dos­tuk­ses­sa koros­tu­isi. Musi­ikkia voi monistaa rajat­ta, mut­ta kon­sert­te­ja ei voi.