Itse tehden vai ostaen?

(Artikke­li on julka­istu Suomen Kuvalehdessä)

Helsin­gin kaupun­ki perusti sodan jälkeistä jälleen­raken­nus­ta varten sahan Heino­laan. Vaik­ka sitä kehitet­ti­in hyviä kun­nal­lisia hallintokäytän­töjä nou­dat­taen, kaupun­ki jou­tui sulke­maan sen vuon­na 1986. Se oli jäänyt toiv­ot­tomasti jäl­keen yksi­ty­i­sistä kil­pail­i­jois­taan. Mil­laisia heinolan saho­ja meil­lä on kun­nis­sa aloil­la, joil­la ei ole yksi­ty­isiä verrokkeja?

Suomes­sa kun­nat ovat tuot­ta­vat kun­nal­liset palve­lut pääosin itse.  Kes­ki-Euroo­­pas­sa ter­vey­den­huolto on enim­mäk­seen yksi­ty­is­ten toim­i­joiden varas­sa, vaik­ka se rahoite­taankin yhteisin varoin. Ruot­si yksi­ty­istää perusk­oulu­jaan ja halu­aisi tar­jo­ta tätä yri­tysosaamis­taan Suomelle. Hei­dän mielestään yri­tyk­set huoleh­ti­vat opetuk­ses­ta paikalleen jämähtänei­tä kun­nal­lisia koulu­ja parem­min. Pisa-tutkimuk­sen val­os­sa eivät tosin kovin hyvin nekään.

Osu­uskaup­pa luopui pakon edessä kun­tako­htais­es­ta rak­en­teestaan. Siitä alkoi sen uusi nousu. Kau­pan asi­akkaat eivät nou­da­ta kun­tara­jo­ja; mik­si ter­veyskeskuk­sen asi­akkaiden pitäisi? Muut­toli­ik­keen ja autois­tu­misen vuok­si mon­et kun­nat ovat palvelu­jen tuot­ta­ji­na vääränkokoisia ja rajat kulke­vat vääristä paikoista.

Kun­tia patis­te­taankin tuot­ta­maan palvelu­ja yhdessä. Samal­la on herän­nyt kysymys, eikö voitaisi ostaa yksi­ty­isiltä, jos omas­ta toimin­nas­ta ker­ran luovu­taan? Kun­tay­htymien hallinto on usein raskas­ta ja riitaisaa.

Esimerkik­si van­hus­palvelu­ja mon­et kun­nat osta­vatkin yri­tyk­siltä ja jär­jestöiltä. Yksi­ty­is­ten etu­na on mon­en mielestä kevyem­pi hallinto ja mah­dol­lisu­us kun­nal­lisia organ­isaa­tioi­ta helpom­min kehit­tää uusia toim­intat­apo­ja. Tästä ei ole kuitenkaan tutkit­tua näyttöä.

Yksi­ty­isiä ja kun­nal­lisia palvelu­ja voi tuskin aset­taa selkeään parem­muusjärjestyk­seen. Molem­mis­sa on hyviä ja huono­ja. Se ero niis­sä kuitenkin on, ettei huono yksi­tyi­nen palveluyri­tys men­esty pitkään. Kun­ta ei mene konkurssi­in. Kun­nalli­nen yksikön ajautues­sa johtamisongelmi­in on tilanteen kor­jaami­nen vaikeam­paa. Usein ostopalve­lut toimi­vatkin var­avent­ti­il­inä, kun oma toim­inta menee solmuun.

+++

Merkit­tävänä esteenä yksi­ty­is­ten ostopalvelu­jen käytölle on liian puh­da­sop­pinen han­k­in­ta­la­ki – tai ken­ties vain sen tiukkapipoinen tulk­in­ta.  Sosi­aali- ja ter­veyspalveluis­sa laadun määrit­telem­i­nen on vaikea­ta. Usein han­k­in­tak­il­pailun voit­taa kil­pail­i­joista huonom­pi, kos­ka sen tar­jous vas­taa parhait­en puut­teel­lista tar­jous­pyyn­töä. On ylivoimaista määritel­lä juristin pitävästi, mil­laista laat­ua halu­taan. Moni EU-maa onkin rajan­nut sosi­aali- ja ter­veyspalve­lut han­k­in­ta­lain ulkop­uolelle. Mitenkähän laatukri­teer­it kir­joitet­taisi­in tar­jous­pyyn­töön, jos kaupun­ki tilaisi sin­fon­ian vuosi­juh­lien­sa kunniaksi?

Aina on ris­ki, että kil­pailun hävin­nyt valit­taa markki­natuomiois­tu­imeen ja tämä panee han­k­in­nan jäi­hin odot­ta­maan juristien kan­nan­ot­toa, vaik­ka viivästyk­ses­tä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set ylit­täi­sivät riidan arvon moninker­tais­es­ti. Kun­nat pelkäävät kil­pailu­tuk­sen seu­rauk­sia ja vält­tävät sen takia ostamista.

Tavanomainen vas­taus han­k­in­ta­lain kri­ti­ikki­in on, ettei kil­pailut­tamista ole vielä opit­tu. Voidaanko oppi­akaan? Oli miten oli, puh­da­sop­pinen han­k­in­ta­la­ki nos­taa ostopalvelui­hin liit­tyviä riske­jä ja transak­tiokus­tan­nuk­sia usein kohtu­ut­tomasti ver­rat­tuna kil­pailu­tuk­sen tuomi­in hyötyihin.

+++

Moni vieras­taa yksi­ty­isiä palvelu­ja, kos­ka pitää vääränä tavoitel­la voit­toa hyvil­lä asioil­la kuten vaikka­pa ter­vey­den­huolto; ikään kuin olisi parem­pi tavoitel­la voit­toa huonoil­la asioil­la. Voiton­tavoit­teluis­sa ei olisi vikaa, jos yri­tyk­sille mak­set­taisi­in sen mukaan kuin­ka hyvää niiden toim­inta on. Niille kuitenkin mak­se­taan siitä, mitä sopimuk­seen on osat­tu kir­joit­taa. Sitä saa, mis­tä mak­saa. Yksi­tyiselle ter­veysase­malle pitäisi mak­saa siitä, kuin­ka ter­veenä se pystyy väestön­sä pitämään. Kos­ka tätä ei osa­ta mita­ta, mak­se­taan käyn­tien määrästä ja saadaan paljon pieni­in osi­in pilkot­tu­ja käyn­te­jä. Palvelu­jen hyvää laat­ua on mah­do­ton kir­joit­taa sopimuk­seen juristin kestäväl­lä tavalla.

++++

Vastikään Rau­mal­la van­hus­ten asum­is­palvelu­jen kil­pailu­tuk­ses­sa val­takun­nal­liset ketjut voit­ti­vat paikalliset yri­tyk­set. Van­hus­ten hätä on suu­ritu­tun ympäristö vai­htues­sa. Jotain on vikana, jos kil­pailu­tus johtaa asi­akkaiden heit­te­lyyn paikas­ta toiseen ja tur­val­lis­ten hoito­suhtei­den katkeiluun.

Moni kokee val­takun­nal­lis­ten tai kan­sain­välis­ten yri­tys­ten voiman ongel­mak­si. Paikallisu­u­teen ja pieni­in yri­tyk­si­in todel­lakin liit­tyy paljon hyviä arvoja.

Toisaal­ta suuret yri­tyk­set tuo­vat ketju­osaamista. Moni pahek­sui, kun isot ketjut val­ta­si­vat työ­paikkaruokailun, mut­ta ruo­ka parani ver­rat­tuna työ­maaruokalan keit­täjän sapuskoi­hin. Ehkäpä val­takun­nal­liset ketjut osaisi­vat pan­na ter­veyskeskuk­setkin kuosi­in, sil­lä hallinto on mon­en ter­veyskeskuk­sen heikko koh­ta. Las­ten­suo­jelus­sa val­takun­nal­liset jär­jestöt kuten Pelas­takaa lapset ry on tuonut pien­tenkin kun­tien käyt­töön osaamista vaikeal­la alueel­la. Ison ketjun on jo mainet­taan var­jel­lak­seen taat­ta­va kelvolli­nen laatu.  Ennus­tankin kehi­tyk­sen johta­van suurten ketju­jen voit­toon. Vain parhaat paikalliset yri­tyk­set selviävät.

++++

Syöpähoito­jen viedessä poti­laal­ta tukan, hän saa sairaalas­ta peruukin. Helsin­gin Yliopis­tol­lises­sa keskus­sairaalas­sa oli ennen käytän­tönä, että jos perus­laa­tu­inen peruuk­ki ei kel­van­nut, sai ostaa parem­man, mut­ta jou­tui mak­samaan hin­taeron itse. Joku kek­si valit­taa, että jou­tui mak­samaan apu­vä­li­neestä, joka kuu­luu saa­da ilmaisek­si. Laiton­ta­han se olikin. Nyt sairaala mak­saa vain sen perus­laa­tuisen. Parem­man joutuu mak­samaan kokon­aan itse.

Kun­nan ostopalveluista asi­akas mak­saa saman kuin mak­saisi kun­nan omis­sa palveluis­sa. Tämän rin­nalle on tulos­sa kiin­teähin­tainen palveluseteli. Asi­akas voi vali­ta kalli­im­man palvelun, jos mak­saa itse ero­tuk­sen. Tästä peri­aat­teesta on suuri erim­ielisyys. Mon­en mielestä on väärin, että mak­samal­la lisää saa parem­paa. Hei­dän mukaansa pitäisi tehdä kuten peruukin osalta lop­ul­ta tehti­in: parem­paa halu­a­van on mak­set­ta­va koko palvelu itse.

Sydän­leikkausten osalta ei oikein voi hyväksyä, että niitä olisi hyviä ja huono­ja. Koti­in ostet­tavien palvelu­jen tai asum­is­palvelu­jen laatu taas on kovin henkilöko­htainen asia. Palveluseteli tekee hoidok­ista asi­akkaan, joka määrää itse, mis­tä halu­aa maksaa.

Halu­aisin kysyä niiltä, jot­ka eivät hyväksy oman rahan käyt­töä parem­pi­en palvelu­jen mak­samiseen, mik­si he kuitenkin kan­nat­ta­vat ansioeläkkeitä eivätkä samaa peruseläket­tä kaikille? Mihin tarvi­taan erisu­u­ruisia eläkkeitä, jos omaa rahaa ei saa käyt­tää?  On tärkeätä, että kaik­ki lapset käyvät samaa perusk­oulua, mut­ta eikö ole vähän myöhäistä opet­taa tasa-arvoa van­hus­ten palvelutalossa?