Kun maailman öljynkulutus pystyttiin tyydyttämään Saudi-Arabian ja Kuwaitin kaltaisilla helposti hyödynnettävillä esiintymillä, öljy oli halpaa. Kun öljyä piti alkaa pumpata Jäämeren pohjasta, hinta nousi, koska pumppaaminen on kallista. Saamalla tietysti nousi myös saudiarabialaisen öljyn hinta, koska markkinoilla ei voi olla erihintaisia öljyjä, joiden laatu kuitenkin on sama.
Ei voi olla myöskään erihintaista sähköä.
Kun päästökauppaa valmisteltiin, vihreät esittivät yleisesti ja minä esitin erityisesti, että vanhan vesivoiman ja vanhan ydinvoiman osalta ne suhteettomat voitot, joita kivihiililauhteen hinnan nousu niille tuottaa, leikataan valtiolle windfall-verolla. Lyötäisiin kiinni jokin päivä, vaikkapa 1.1.1995, jota ennen valmistuneesta kapasiteetista vero perittäisiin, mutta ei sen jälkeen rakennetusta tai rakennettavasta, jotta ei tuhottaisi päästökaupan tuottamia kannustimia vähentää päästöjä. Tämä poikkeuksellinen keino oli perusteltu, koska nämä ansiottomat voitot olivat niin huomattavia. Mekään emme esittäneet, että uusien ydinvoimaloiden rakentaminen estettäisiin ulottamalla windfall-vero niihinkin.
Veroa ei silloin toteutettu. Osa päättäjistä sanoi, ettei tarvita, koska päästökauppa ei nosta sähkön hintaa; ovathan voimalaitokset saaneet päästöoikeudet ilmaiseksi. En tiedä, uskoivatko he tuohon oikeasti, mutta tälle ne perustelivat tekemättömyyttä.
Monessa muussa maassa tällaista tilannetta ei ole päässyt syntymään, koska vesivoima on valtion omistuksessa. Niin pitäisi olla meilläkin.
Kun ansiottomia voittoja ei leikattu silloin, ei sitä oikein voi tehdä nytkään, sillä noiden vanhojen voimaloiden omistuspohja on muuttunut. Ne, jotka ovat ostaneet sitä luottaen nykyisiin pelisääntöihin, katsoisivat oikeutetusti tulleensa huijatuiksi.