Kun VR otti rahoittaakseen Seinäjoki-Oulu ratatöitä, se sai palkinnoksi lupauksen, että yhtiön monopoliasema matkustajaliikenteessä säilyy. Eikä tässä kaikki. Siinä yhteydessä sovittiin myös, että VR ajaa nykyisiä tappiollisia rataosuuksia ilman valtion maksamaa korvausta. Tämä on merkittävä ja erittäin liikennepoliittinen huono päätös. Pienemmilläkin asioilla on eduskuntaa vaivattu.
En tarkoita sitä, että olisi huono päätös jatkaa VR:n monopoliasemaa. Viime talven kokemuksista huolimatta on tietty järki, että rautateitä mietitään kokonaisuutena, JOS monopoliasemaa ymmärretään käyttää sivistyneesti ja välttää sen väärinkäyttöä. Yksityinenkään juna ei voi ajaa päin punaista valoa.
Lupaus, että VR ottaa tappiollisten rataosuuksien tappiot omaan piikkiinsä tarkoittaa, että VR lupaa käyttää monopoliasemaansa entistä voimaperäisemmin väärin. Kyse on ristisubventiosta. VR lupaa kerätä entistä enemmän ylijäämää hyviltä rataosuuksilta, jotta se voisi subventoida huonoja. Yleinen mielipide pitää tätä intuitiivisesti oikeutettuna, mutta intuitio pettää taas . Ristisubventio on yhteisen hyvän haaskausta ja juuri tämän estämiseksi on haluttu avata rautateitä kilpailulle.
On monia perusteita, sekä hyviä että huonoja, subventoida rautatieliikennettä hiljaisilla rataosuuksilla, joilla liikennettä ei saa kannattavaksi. Sovitaan nyt vaikka, että tuo subventointi on järkevää. Mistä kerätään rahat tappiolliseen liikenteeseen? Kumpi on parempi
a) kerätä rahat yleisellä verotuksella (ALV ja tulovero) vai
b) kohdistaa ylimääräinen haittavero kannattavaan junaliikenteeseen?
En ymmärrä, mitä järkeä olisi verottaa järkevää junaliikennettä, jotta saataisiin tappiollinen toimimaan. Ristisubventio on tätä. Sen seurauksena junaliikennettä rokotetaan siellä, missä se on omimmillaan. Jos junalippu Helsingin ja Tampereen välillä maksaisi puolet nykyisestä, käyttäjiä olisi valtavasti enemmän, koska kumipyöräliikenne tuolla välillä olisi junaliikennettä kalliimpaa ja hitaampaa. Ristisubventio vähentää junaliikennettä siellä, missä sillä olisi parhaat edellytykset lisätäkseen sitä siellä, missä juna ei ole omimmillaan. Lopputuloksen rautatieliikenteen kokonaismäärä vähenee ja kumipyöräliikenne lisääntyy.
Olemme kuulleet paljon kauhutarinoita rautateiden yksityistämisestä Britanniassa ja Ruotsissa. Kaikki nuo tarinat eivät voi olla vääriä. On paljon syitä, miksi junaliikennettä tulisi hoitaa yhtenä kokonaisuutena. Kuitenkin, jokseenkin kaikissa Euroopan maissa rautateiden osuus henkilöliikenteestä vähenee, mutta Ruotsissa ja Britanniassa se lisääntyy. (Tieto on joitakin vuosia vanha, enkä pysty päivittämään sitä hotellihuoneestani Lahdessa)
Syy yksityisten rautateiden hyvään menestykseen on siinä, että kilpailutilanteessa ristisubventio estyy. Ei voida ylihinnoitella hyviä yhteyksiä, jotta voitaisiin alihinnoitella huonoja, koska kilpailija iskisi hyvien yhteyksien ylihinnoitteluun välittömästi. Yli- ja alihinnoittelulla tarkoitan tässä hintaa suhteessa siihen hintaan, joihin kilpailu johtaisi. Se hinta olisi hyvillä rataosuuksilla ”epäoikeudenmukaisesti” matala ja huonoilla kallis, mutta juuri tämä ”epäoikeudenmukaisuus” toisi junaliikenteeseen jytyä. Ruotsissa ja Britanniassa ei ole mitään rautatieveroa, jolla rahoitetaan huonoja osuuksia. Siksi rautatiet menestyvät niin paljon paremmin.
Koska kilpailu toisi mukanaan paljon muuta haaskausta, tämä kilpailun mukainen hinnoittelu kannattaisi tuottaa ilman kilpailua. Nyt VR on luvannut tehdä monopoliasemansa turvin kokonaan toisin ja jyrkentää monopolihinnoittelua.