Ensiksi, mihin vastustukseni ei perustu. Minusta paikka sopii hyvin hotellille, vaikka hotellin onkin ”suljettua” kaupunkia; ei kuitenkaan niin suljettua kuin presidentin linna, korkein oikeus tai Ruotsin suurlähetystö tai kaupungintalo. Hotelli tuolla paikalla tukisi alueen elävöittämistä.
En vastusta myöskään siksi, että se tuo alueelle autoliikennettä. Paljon vähäisempää se on kuin Wanhan Sataman tai laivojen tuoma liikenne. Vaikka hotelli on muodollisesti Katajanokalla, katajanokkalaisia tuo liikenne ei juuri haittaa.
Vastustan hotellia kaupunkikuvallisista syistä. Olen ollut varovainen puuttumaan kaavoituksessa design-puoleen, koska ulkonäön arvioiminen ei ole parhaita puoliani. Siksi olen luottanut asiassa asiantuntijoihin. Aivan ylivoimainen enemmistö kotimaisista asiantuntijoista on hanketta vastaan, joten miksi en luottaisi heidän asiantuntemukseensa. Paitsi, että he voivat olla sisäänpäin lämpiäviä.
Lopullinen niitti tuli kun kaupunkisuunnitteluvirasto haki tukea ulkomaisista asiantuntijoista. Hekin tyrmäsivät hankkeen. Mieleen jäi erityisesti Steven Hollin lausunto, jonka mukaan hän uskoo, että noin kuuluisa arkkitehti osaisi suunnitella paikalle myös sellaisen hotellin, joka siihen istuu.
Demokratiassa tulisi jokin arvo antaa myös kansalaisten mielipiteelle, vaikka poliitikon onkin joskus uskallettava siitä myös poiketa. On selvä, ettei helsinkiläisten enemmistö moista hotellia paikalle halua. Jos se siihen väkisin tungettaisiin, se näyttäisi rumalta heidän silmissään jo tuon menettelyn takia.