Työnantajan matalapalkkatuki

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys johtuu siitä, että osalle työvoimaa ei löy­dy sel­l­aista palkkata­soa, jol­la työ­nan­ta­jan kan­nat­taisi työtön palkata ja työn­tek­i­jän kan­nat­taisi ottaa työ vas­taan. Jos palk­ka on liian pieni, työn­tek­i­jän ei kan­na­ta ottaa työtä vas­taan. Jos palkkaa nos­te­taan, työ­nan­ta­jan ei kan­na­ta henkilöä palkata, kos­ka hänen tuot­tavuuten­sa on pienem­pi kuin vaa­dit­tu palk­ka.  Rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä voi aiheut­taa myös se, että työe­htosopimus määrit­telee palkan liian korkeak­si suh­teessa työn­tek­i­jän tuot­tavu­u­teen. Pienem­mäl­läkin pal­ka­lla työ kyl­lä kan­nat­taisi ottaa vas­taan, mut­ta pienem­pää palkkaa ei saa mak­saa. Tästä liian korkean min­imi­palkan ongel­mas­ta joskus voi olla kyse haja-asu­tusalueil­la, mut­ta työe­htosopimusten palkkavaa­timuk­set eivät juuri ole syynä kasvukeskusten työttömyyteen.

Tilanne, jos­sa työ­nan­ta­jan ei kan­na­ta mak­saa sel­l­aista palkkaa, jol­la työn­tek­i­jä tulisi toimeen, kos­kee ymmär­ret­tävästi vain syys­tä tai tois­es­ta huono­tuot­toista työvoimaa. Selvän sairau­den tai fyy­sisen tai psyykkisen vajavaisu­u­den vuok­si vajaakun­toiset ovat oma kysymyk­sen­sä, jon­ka ratkaisem­i­nen on oikeas­t­aan helpom­paa. Han­kalampia tapauk­sia ovat ne, joil­la työ­nan­ta­jan silmis­sä huonoon tuot­tavu­u­teen ei löy­dy mitään diag­noosia – eikä pidä löy­tyäkään, kos­ka nor­maali­in vai­htelu­un mah­tu­va eri­laisu­us ei ole mitään sairaut­ta. Kyse on huonos­ta koulu­tuk­ses­ta, jol­lain tavoin epä­sopi­vas­ta luon­teesta, hitaud­es­ta, lah­jat­to­muud­es­ta tai työ­nan­ta­jan ennakkolu­u­loista. Mata­la­palkkat­uen takana on ole­tus, että henkilöä, joka kasvukeskuk­sis­sakin jumi­u­tuu mata­la­palkkaiseen työhön, vaivaa jokin työ­markki­nakelpoisu­ut­ta heiken­tävä puute, jota tulisi kompensoida.

Työ­suh­teen syn­tymistä voidaan helpot­taa mak­samal­la tukea jom­mallekum­malle, työ­nan­ta­jalle tai työn­tek­i­jälle; työn­tek­i­jälle, jot­ta tämän kan­nat­taisi ottaa työ vas­taan tai työ­nan­ta­jalle, jot­ta tämän kan­nat­taisi palkata työtön töi­hin. Kos­ka rak­en­teelli­nen työt­tömyys kohdis­tuu val­taos­altaan mata­latuot­toiseen työvoimaan ja pieni­palkkaisi­in ammat­tei­hin, tuki kohdis­tuu myös mata­la­palkkaisi­in työ­suhteisi­in. Intu­iti­ivis­es­ti ajatellen pieni­palkkaisen työn­tek­i­jän tukem­i­nen on sosi­aalis­es­ti oikeu­den­mukaista ja pien­tä palkkaa mak­sa­van työ­nan­ta­jan tukem­i­nen väärin, kos­ka se palk­it­see huonoa työ­nan­ta­jaa huonoista palkoista. Asia ei ole näin yksinkertainen.

Jos meil­lä ei olisi työe­htosopimuk­sia eikä lak­isääteistä sosi­aali­vaku­u­tus­ta, olisi aivan sama, annetaanko tuki työ­nan­ta­jalle vai työn­tek­i­jälle. Jos yri­tys saa palkkatukea, se on valmis mak­samaan työn­tek­i­jästä enem­män – osa yri­tyk­sen saa­mas­ta tues­ta koituu siis työn­tek­i­jän hyväk­si – ja jos työn­tek­i­jä saa tuen itselleen, hän on valmis men­emään töi­hin alem­mal­la pal­ka­lla eli osa työn­tek­i­jän saa­mas­ta tues­ta menee yri­tyk­sen hyväk­si.  Työ­nan­ta­jan saa­mas­ta hyödys­tä taas osa menee yri­tyk­sen asi­akkaille halvemp­ina hin­toina. Jos työ­markki­nat toimi­si­vat täy­del­lis­es­ti, tuen tuot­ta­ma hyö­ty jakau­tu­isi työn­tek­i­jän, työ­nan­ta­jan ja yri­tyk­sen asi­akkaiden kesken täysin samal­la taval­la siitä riip­pumat­ta, kum­malle tuki alun perin maksetaan.

Tilanne muut­tuu mon­imutkaisem­mak­si, jos palkko­ja säädel­lään työe­htosopimuksin. Olet­takaamme, että työ­markki­nat jakau­tu­vat diko­tomis­es­ti työt­tömyysalueisi­in ja työvoima­pu­la-alueisi­in. Työt­tömyysalueil­la työl­lisyyt­tä painaa alas se, ettei työ­paikko­ja ole ja työt­tömyysalueil­la se, etteivät ihmiset halua töi­hin työe­htosopimuk­sen mukaisel­la palkalla.

Jos työ­nan­ta­ja saa sitä enem­män tukea, mitä huonom­paa palkkaa hän mak­saa, hänel­lä on tietysti kan­nustin mak­saa mah­dol­lisim­man huonoa palkkaa. Palkkatu­ki ei kuitenkaan todel­lisu­udessa muu­ta tilan­net­ta mitenkään. Työ­nan­ta­jan kan­nat­taa aina mak­saa niin huonoa palkkaa kuin voi ja työe­htosopimuk­set sal­li­vat. Työt­tömyysalueil­la sopimuk­set määräävät palkkata­son, työvoima­pu­la-alueil­la palkkaa on mak­set­ta­va niin paljon, että saadaan paik­ka täyte­tyk­si. Ajatel­laan vaikka­pa kaup­pi­as­ta, joka pohtii, kan­nat­taisiko hänen ava­ta yksi kas­sa enem­män, jot­ta asi­akkaat eivät jou­tu­isi jonot­ta­maan niin paljon. Jos hän arvioi tämän lisäävän liikevoit­toa 1500 € kuus­sa, hänen ei kan­na­ta mak­saa siitä työn­tek­i­jälle 1600 € kuus­sa. Niin­pä paik­ka on auki 1500 eurol­la, mut­ta sitä ei saa­da täyte­tyk­si ja kas­soil­la on jono­ja. Jos tähän tulee 200 euron mata­la­palkkatu­ki avuk­si, kaup­pi­aan kan­nat­taisi kan­nat­taa nos­taa palkkatar­jous­ta, jol­loin paik­ka täyt­ty­isi. Ei ole laiton­ta mak­saa työe­htosopimuk­sen määräämää palkkaa suurem­paa palkkaa, mut­ta moni työ­nan­ta­ja vält­tää sitä, kos­ka pelkää palkkain­flaa­tion tart­tuvan koko alaan.  Jos työ­nan­ta­jat eivät suos­tu palkko­ja liu’uttamaan, työ­nan­ta­jalle mak­set­tavas­ta mata­la­palkkat­ues­ta ei ole työl­lisyy­den kannal­ta hyö­tyä, vaan se jää vain lihot­ta­maan kaup­pi­aan tulosta.

Jos taas sopimuk­set määräävät vain alim­man sal­li­tun palkan, joka yleis­es­ti ylitetään, sopimuk­sil­la ei ole merk­i­tys­tä ja tilanne muis­tut­taa yllä käsitel­tyä tapaus­ta, jos­sa työle­htosopimuk­sia ei lainkaan ole. Kun sama tois­tuu sadoil­la ja tuhan­sil­la työ­paikoil­la, työ­nan­ta­jan mata­la­palkkatu­ki nos­taa palkkata­soa työvoima­pu­la-alueil­la ja lisää työl­lisyyt­tä, jos kohon­nut palk­ka houkut­telee ihmisiä työt­tömyy­destä töi­hin – mut­ta tämä toimii vain, jos työ­nan­ta­jat kil­pail­e­vat työvoimas­ta palkoilla.

Työt­tömyysalueil­la mata­la­palkkatu­ki ei nos­ta palkkata­soa, kos­ka ne on jo säädel­ty työe­htosopimuksin korkeam­mak­si kuin se vapail­la markki­noil­la määräy­tyy. Sil­loin mata­la­palkkatu­ki luo aidosti työ­paikko­ja. Elin­tarvikekau­pan kan­nat­taa pitää use­ampia kas­so­ja auki, jot­ta pitkät jonot eivät karkot­taisi asiakkaita.

Matalapalkkatukikokeilu

Suomes­sa on mak­set­tu työ­nan­ta­jan mata­la­palkkatukea vuodes­ta 2006 alka­en työ­nan­ta­jalle, joka on palkan­nut 54 vuot­ta täyt­täneen työn­tek­i­jän ja mak­saa tälle palkkaa alle 2 000 euroa kuus­sa.  Täl­lä halu­taan lisätä huonos­ti koulutet­tu­jen ikään­tynei­den henkilöi­den palkkaamista. Tavoite on hyvä, kos­ka juuri tuos­sa joukos­sa työn saami­nen on han­kalin­ta; hyvin koulute­tut ovat tuos­sa iässä uransa huip­ul­la, huonos­ti koulutet­tu­ja taas savuste­taan pois työelämästä. Tuki on suurim­mil­laan 220 euroa kuus­sa. [1] Vaik­ka mata­la­palkkatu­ki ei lisäisi palkat­tavien henkilöi­den määrää, se suosii ikään­tyviä työhöno­to­ssa, mikä on omi­aan nos­ta­maan työelämästä poistumisikää.

Ikään­tyvi­in rajat­tu tuki tietenkään helpota vaikeasti työl­listyvien nuorten tilan­net­ta, vaan saat­taa jopa vähän heiken­tää nuorten kil­pailua työ­paikoista. Vaik­ka ikään­tyvien työl­lisyysas­teen nos­toa pide­tään tärkeänä, kansan­talouden kokon­aise­dun kannal­ta saat­taisi olla vielä parem­pi kohdis­taa mata­la­palkkatu­ki vail­la kun­non työkoke­mus­ta ole­vi­in nuori­in; jonkun­han on olta­va se ensim­mäi­nen työ­nan­ta­ja, joka koulii nuores­ta kun­non työn­tek­i­jän. On kansan­taloudel­lis­es­ti kallista, jos joku syr­jäy­tyy työstä 54-vuo­ti­aana. Häneltä jää noin kymme­nen vuo­den työ­panos tekemät­tä, mut­ta vielä tuhoisam­paa on, jos joku syr­jäy­tyy työelämästä lop­puiäk­seen 22-vuo­ti­aana. Nuorten ensim­mäistä työ­paikkaa tuke­van tuen tulisi myös rajoit­tua mata­la­palkkaisi­in töi­hin, kos­ka huip­puk­oulute­tu­il­la nuo­ril­la ei ole todel­lisia työn­saan­ti­vaikeuk­sia kuin suh­dan­nelu­on­tois­es­ti; työ­nan­ta­jat kil­pail­e­vat parhaista osaajista.

Mata­la­palkkat­uen vaiku­tuk­sista teh­dyn tutkimuk­sen mukaan tuki on syn­nyt­tänyt tai ylläpitänyt vuon­na 2007 noin 2200 työ­paikkaa. Kun tukeen on käytet­ty noin 86 miljoon­aa euroa, työ­paikan hin­naksi tulee peräti 40 000 euroa vuodessa. Tulon­si­ir­to­jen jakami­nen tulisi halvem­mak­si. Voidaan kuitenkin kysyä mikä on tuen kansan­taloudelli­nen hin­ta. Tuo raha ei kansan­taloud­es­ta katoa mihinkään. Se vain jakau­tuu eri taval­la. Mik­si yksi tapa jakaa kansan­tu­lo olisi kalli­impi kuin jokin toinen tapa? Kansan­talouden voitok­si on koitunut 2200 työvuo­den työ­panos ja sen tap­piok­si on koitunut tuen anomis­es­ta ja käsit­telystä koitu­va vaiva.

Laa­jin mata­la­palkkatu­ki on käytössä Ran­skas­sa, mis­sä pieni­palkkaisen työn­tek­i­jän palkkaavaa työ­nan­ta­jaa tue­taan merkit­tävin alen­nuksin sosi­aal­i­tur­va­mak­su­is­sa. Tämä arvioidaan tuot­ta­neen Ran­skaan merkit­tävästi työ­paikko­ja, mut­ta syn­tyneet työ­paikat ovat olleet niin heikko­tuot­toisia, ettei tuki ole juuri lisän­nyt kokon­ais­tuotan­toa. Vaik­ka Ran­skan mata­la­palkkatu­ki ei lyhyel­lä aikavälil­lä olisi kansan­taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­va, on se toden­näköis­es­ti pitkäl­lä aikavälil­lä kan­nat­tavaa, kos­ka työvoima pysyy parem­mas­sa kun­nos­sa työtä tekemäl­lä kuin työttömänä.

Työ­nan­ta­jan mata­la­palkkatu­ki toimii tehokkaim­min kasvukeskusten ulkop­uolel­la, mis­sä on puutet­ta työ­paikoista. Työvoima­pu­las­ta kär­sivis­sä kasvukeskuk­sis­sa tuki ei ole yhtä tehokas. Se ei kan­nus­ta työt­tömiä hakeu­tu­maan töi­hin muuten kuin välil­lis­es­ti nos­ta­mal­la ehkä palkkaa, jon­ka työ­nan­ta­ja on halukas mak­samaan. Juuri kasvukeskuk­sis­sa menetetään eniten poten­ti­aal­ista työtä työ­markki­noiden huonon toimin­nan joh­dos­ta.  Mata­la­palkkatu­ki aut­taa tähän ongel­maan vajaate­hois­es­ti. Kasvukeskuk­sis­sa olisi luon­nol­lisem­paa tukea työn­tek­i­jää, kos­ka tuki voitaisi­in sil­loin kohdis­taa niihin koti­talouk­si­in, joiden kohdal­la sosi­aal­i­tur­va kil­pailee vahvim­min matal­ien palkko­jen kanssa. Näin on tehty muun muas­sa Bri­tan­ni­as­sa. Suomes­sa olisi tarvet­ta eri­tyis­es­ti yksin­huolta­jille suun­nat­taan mata­la­palkkatu­keen, kos­ka yksin­huolta­ja ei juuri hyödy taloudel­lis­es­ti mata­la­palkkaises­ta työstä. 

---

[1] Mata­la­palkkatu­ki on 44 % palka­s­ta siltä osin kuin kuukausi­palk­ka ylit­tää 900 euroa, kuitenkin korkein­taan 220 euroa kuus­sa. Tämä kat­to saavute­taan, kun palk­ka on 1300 euroa. Jos palk­ka ylit­tää 1600 euroa tuki piene­nee 55 pros­en­til­la ylimenevältä osalta ja lop­puu kokon­aan 2000 euron kuukausi­palkan kohdal­la.  Tukea saa vain työhön, jos­sa työai­ka on vähin­tään 140 tun­tia kuukaudessa. Tukea mak­se­taan vain 54 vuot­ta täyt­täneistä työntekijöistä.