Osatyökykyisten tukeminen(2)

Työllistämistuki eli palkkatuki

Työl­listämis­tukea mak­se­taan työ­nan­ta­jalle, joka työl­listää vaikeasti työl­listyvän henkilön. Tuki on varsin run­saskäti­nen. Perus­tu­ki on työ­markki­nat­uen suu­ru­inen, eli ansio­tu­lo­ja ja työ­markki­natukea saa taval­laan samanaikaises­ti, mut­ta työ­markki­natu­ki kier­rätetään työ­nan­ta­jan kaut­ta[1]. Yleen­sä tuki kuitenkin mak­se­taan vielä 60 pros­en­til­la korotet­tuna, eli työ­markki­natuke ei vain jatku vaan peräti jän viikon­työ­markki­nat­uel­la ole­van työl­listyessä tuk­i­työhön. Palkkatu­ki on tehokas keino työl­listää vaikeasti työl­listyviä. Tarkoituk­se­na tietysti on, että kymme­nen kuukau­den työl­listymis­jak­son jäl­keen tuk­i­työl­lis­tet­ty pystyy jatka­maan avoimil­la työ­markki­noil­la. Työl­listämis­tu­ki nou­dat­taa vähän ylim­i­toite­tustikin peri­aatet­ta, että tuot­tavu­us­va­jauk­ses­ta kär­sivät on voita­va kom­bi­noi­da tulon­si­ir­to­ja ja ansio­tu­lo­ja. Kos­ka tuki mak­se­taan työ­nan­ta­jalle eikä työn­tek­i­jälle, jär­jeste­ly ei käytän­nössä toi­mi silp­putyö­markki­noil­la, jot­ka kuitenkin voisi­vat olla mon­elle ensim­mäi­nen askel työmarkkinoille.

Tähä­nas­tisen koke­muk­sen mukaan tie eteen­päin tuk­itöistä on useim­miten tukos­sa. Tuk­i­työstä palataan työt­tömyy­teen paljon use­am­min kuin ede­tään avoimille työmarkkinoille.

Soviteltu päiväraha

Aiem­min työt­tömyyspäivära­han sai niiltä päiviltä, jot­ka oli työt­tömänä, mut­ta ei lainkaan niiltä päiviltä, jol­loin teki töitä. Näin ei ole enää, mut­ta silti työtön joutuu edelleenkin kir­jaa­maan joka päivän kohdal­la ”työtön, työtön,…, ”työtön”. Tuo päiväko­htainen työt­tömyys­tur­va johti help­poon keinot­telu­un lyhen­netyl­lä työvi­ikol­la. Sik­si siir­ryt­ti­in sovitel­tu­un päivära­haan, pait­si jois­sakin tapauksissa.

Sovitel­lus­sa päivära­has­sa las­ke­taan kuukau­den (joskus neljän viikon) ansiot yhteen ja jae­taan kahdel­la. Tämä sum­ma vähen­netään työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta; omat ansiot vähen­tävät työt­tömyysko­r­vaus­ta siis viidenkymme­nen pros­entin yhteenso­vi­tuk­sel­la. Työt­tömyys­tur­va lop­puu, kun palk­ka on alku­peräiseen työt­tömyysko­r­vauk­seen näh­den kaksinkertainen.

Sovitel­tua päivära­haa ei kuitenkaan saa, jos työai­ka on yli 75 pros­ent­tia kokoaikaisen työn palka­s­ta. Tämä tarkoit­taa esimerkik­si sitä, että nelipäiväiseen viikkoon lomaute­tut ovat jär­jestelmän ulkop­uolel­la – tai oli­vat, kunnes teknolo­giante­ol­lisu­u­den työe­htosopimuk­ses­sa sovit­ti­in lain muut­tamis­es­ta ”väli­aikaises­ti”. Kos­ka vaa­timuk­se­na on tah­don­va­s­tainen osa-aikaisu­us, sovitel­tu päivära­ha ei tule avuk­si, jos ansiot jäävät urakkalu­on­teises­sa työssä vajaakun­toisu­u­den vuok­si pieniksi peri­aat­teessa ei myöskään, jos työn osa-aikaisu­us johtuu vajaakun­toisu­ud­es­ta. Sovitel­lul­la päivära­hal­la ole­van on otet­ta­va vas­taan kokoaikaista työtä ja hänen olo­suhtei­den­sa on olta­va sel­l­aiset, että hän voi sitä vastaanottaa.

Voi kuu­lostaa kohtu­ulliselta, että palkkat­u­lot leikkaa­vat työt­tömyys­tur­vaa 50 pros­en­til­la. Leikkaus ei kuitenkaan pää­ty tähän. Ansio­tu­lo­jen kas­vaes­sa piene­nee myös asum­is­tu­ki samal­la, kun osa palka­s­ta menee veroi­hin. Lop­putu­los tästä kaikesta on, että satasen palka­s­ta jää käteen 15–30 euroa. Se on aika vähän varsinkin, kun sil­lä on mak­set­ta­va myös työ­mat­ka, työ­paikkaruokailu ja työssä mah­dol­lis­es­ti tarvit­ta­vat vaat­teet. Ham­puri­lais­baarin kahdek­san euron tun­tipalka­s­ta työtön hyö­tyy euron tai kak­si. Opiske­li­jalle samas­ta työ­suorituk­ses­ta jää käteen yli viisi euroa. Opiske­li­joiden kan­nat­taa lev­en­tää leipään­sä eri­laisil­la keikkatöil­lä, työt­tömän ei kannata.

Työ­markki­nat­uel­la olevil­la on usein joitain puut­tei­ta työkyvyssä tai mui­ta työn­tekoa han­kaloit­tavia syitä työt­tömyy­teen­sä. Tätä vaikeut­ta ei enää pitäisi pahen­taa heikoil­la työn­teon taloudel­lisil­la kan­nusteil­la. [2]Jos opiske­li­ja ja työtön otta­vat vas­taan saman­laisen työkeikan, opiske­li­jalle jää siitä käteen noin kolminker­tais­es­ti niin paljon kuin työttömälle.

---

[1] Tuk­i­työl­lis­tetylle on mak­set­ta­va työe­htosopimusten mukaista palkkaa. Lop­putu­los olisi eläkeoikeut­ta luku­un otta­mat­ta sama, vaik­ka tuki mak­set­taisi­in työl­lis­tetylle itselleen ja työ­nan­ta­jan olisi oikeus mak­saa hänelle vas­taavasti alem­paa palkkaa.

[2] Sään­nöt eivät ole aivan näin yksinker­taisia. Yhteenso­vi­tuk­ses­ta vapau­tuu, jos työn­teko kestää yhtä­jak­sois­es­ti yli 14 päivää. Noil­ta päiviltä ei saa työt­tömyysko­r­vaus­ta lainkaan, mut­ta muil­ta päiviltä saa kor­vauk­sen ilman yhteenso­vi­tus­ta. Työt­tömyysko­r­vaus mak­se­taan ilman yhteenso­vi­tus­ta myös sil­loin, kun met­sä- tai raken­nustöis­sä ole­va lomaute­taan kovan pakkasen takia. Muis­sa ammateis­sa samaa sään­töä ei sovel­leta, vaik­ka sääolot estäi­sivät työn­teon. Sovi­te­oltu työt­tömyysko­r­vaus ja palk­ka eivät yhteen­sä saa nous­ta yli 90 pros­entin työt­tömyysko­r­vauk­sen perus­teena olev­as­ta palka­s­ta.  Työ­markki­nat­ues­sa ei tätä sään­töä ole, kos­ka ei ole sitä tavoitepalkkaakaan. Jos työ­markki­natu­ki tämän takia olisi ansiopäivära­haa suurem­pi, sovitel­tu ansiopäivära­ha voi ylit­tää tavoitepalkan.

---