Osatyökykyisten tukeminen

(Tästä luvus­ta on tulos­sa niin pitkä, että panen sen tänne puolikkaana)

Jaoimme SATA-komite­as­sa työt­tömät kolmeen ryhmään:

1)      Henkilöt, joil­la ei ole työkykyä jäl­jel­lä lainkaan.

2)      Henkilöt, joiden työkyky on alen­tunut, mut­ta sitä on kuitenkin jäljellä.

3)      Täysin työkykyiset työttömät.

Näistä kat­e­go­ri­oista ensim­mäi­nen ja kol­mas oli­vat peri­aat­teessa yksinker­tainen asia, mut­ta tuo keskim­mäi­nen tuot­ti paljon päänvaivaa.

Työkyvyt­tömille takuueläke

Kokon­aan työkyvyt­tömien sosi­aal­i­tur­va ei muo­dos­ta mitään kan­nusti­non­gel­maa, kos­ka ei tarvitse kan­nus­taa enää mihinkään. He kuu­lu­vat eläk­keelle. Ansioeläk­keet ovat yleen­sä työkyvyt­tömyy­seläkkeinäkin kun­nol­lisia, sil­lä vaik­ka eläket­tä on ehtinyt ansai­ta vain vähän aikaa, eläke las­ke­taan ikään kuin olisi jatkanut työelämässä 63-vuo­ti­aak­si.[1] Tätä kut­su­taan tule­van ajan kart­tumak­si. Jos sen sijaan on syn­tynyt vam­maise­na tai tul­lut työkyvyt­tömäk­si ennen työelämään astu­mis­taan, elää lop­puikän­sä pelkän kansaneläk­keen varas­sa. Kansaneläke riit­tää sääl­liseen elämään vielä jotenkin van­hu­useläk­keenä, kun kodin perushank­in­nat on ehtinyt tehdä aikaisem­min, mut­ta aika niukak­si jää elämä, jos on koko ikän­sä pelkän kansaneläk­keen varassa.

SATA-komitea esit­ti pien­ten eläkkei­den varas­sa kitu­ut­tavien ase­man paran­tamista 685 euron taku­ueläk­keel­lä. Yksinker­tais­tet­tuna taku­ueläke tarkoit­taa, että jos kansaneläke ja ansioeläke jäävät yhteen­sä alle 685 euron kuus­sa, ero­tus mak­se­taan taku­ueläk­keenä. Tämän jäl­keen kukaan ei siis saisi eläket­tä alle 685 euroa kuussa.Takuueläkettä komitea esit­ti työ­markki­na­jär­jestö­jen yht­enäisen kan­nan vas­tais­es­ti, ja hal­li­tus hyväksyi ehdo­tuk­sen jo ennen komitean määräa­jan päättymistä.

Vihreät esit­tivät taku­ueläket­tä jo vuo­den 2007 hal­li­tu­so­hjel­maa laa­dit­taes­sa, mut­ta sil­loin se hylät­ti­in ja sen sijaan nos­tet­ti­in kansaneläket­tä kaik­il­ta 20 eurol­la. Tämä mak­soi noin 140 miljoon­aa euroa, kun vihrei­den esi­tys pien­impi­en eläkkei­den nos­tamis­es­ta sadal­la eurol­la olisi mak­sanut noin 110 miljoon­aa euroa. Sil­loin esi­tys ei kel­van­nut, mut­ta myöhem­min kelpasi.

Yllä olevas­sa kuvas­sa on esitet­ty graafis­es­ti, mitä eroa on kansaneläk­keen koro­tuk­sel­la ja taku­ueläk­keel­lä. Ansioeläke vähen­tää kansaneläket­tä 50 sen­til­lä jokaiselta ansioeläk­keen eurol­ta. Pak­su sini­nen käyrä kuvaa kokon­aiseläket­tä ansioeläk­keen funk­tiona. Jos kansaneläket­tä korote­taan, koro­tus tulee euromääräis­es­ti yhtä suure­na kaikille niille, jot­ka ylipään­sä saa­vat kansaneläket­tä. Kos­ka kansaneläk­keen saa­jia on 640 000, euron koro­tus kuus­sa mak­saa noin 7,7 miljoon­aa euroa vuodessa.  Taku­ueläke kohdis­tuu niihin, jot­ka saa­vat pelkkää kansaneläket­tä tai hyvin pien­tä työeläket­tä.[2] Pelkän kansaneläk­keen saa­jia on noin 82 000 ja määrä vähe­nee nopeasti. Niin­pä taku­ueläk­keen avul­la pienem­pi­en eläkkei­den korot­ta­mi­nen tulee paljon halvem­mak­si. Samal­la rahal­la saa korote­tuk­si taku­ueläket­tä melkein kahdek­san ker­taa niin paljon kuin kaikkia kansaneläkkeitä. Toisaal­ta taku­ueläke merk­it­see, etteivät pieniä ansioeläkkeitä saa­vat hyödy ansioeläk­keestään mitään.

Huo­mat­takoon, että taku­ueläk­keen kohdal­la sai osit­tais­ratkaisun toinenkin kansaneläket­tä vuosia koskenut kina. Kansaneläke on puolisovähen­teinen. Parisuh­teessa elävä saa kansaneläket­tä 66 euroa vähem­män kuin yksin elävä. Taku­ueläke on kuitenkin yhtä suuri kaikille. Puolisovähen­teisyys kos­kee yhä niitä eläkeläisiä, joiden pien­tä työeläket­tä kansaneläke täydentää.

Työkykyiset töi­hin

Täysin työkykyiset SATA-komitea pas­sit­taisi töi­hin. Komitean mietinnössä on run­saasti toimia, joil­la esitetään työn­väl­i­tys­tä tehostet­tavak­si. Tarkoi­tus oli myös esit­tää ansiosi­don­naisen työt­tömyys­tur­van keston lyhen­tämistä, mut­ta työ­markki­na­jär­jestöt sopi­vat sosi­aal­i­tu­pos­saan, ettei 500 päivän rajaan kos­ke­ta. Kom­men­toin näitä työl­listämis­toimia myöhem­mis­sä luvuissa.

Osatyökykyiset, har­maa vyöhyke

Täysin työkyvyt­tömien ja täysin työkyky­is­ten väli­in jää osatyökyky­is­ten han­kala har­maa vyöhyke. Sen käsit­telyssä Suo­mi on hyvin huono. Tämä on huo­mat­ta­va syy siihen, että Suomes­sa työl­lisyys on selvästi mui­ta Pohjo­is­mai­ta huonom­pi. Meil­lä töi­hin kel­paa­vat vain ter­veet, kau­ni­it ja fik­sut. Kyse ei ole vain nir­soista työ­nan­ta­jista vaan myös jäyk­istä pelisäännöistä.

Ongel­maa on sinän­sä yritet­ty ratkaista vaik­ka kauan ja perus­teel­lis­es­ti. Jokainen min­is­teri on halun­nut pan­na asi­aan oman puumerkkin­sä. Niin­pä sään­nöstö on sel­l­ainen tilkkutäk­ki, ettei siitä ota selvää kukaan. En edes yritä selostaa kaikkia käytössä ole­via temp­pu­ja vaan keski­tyn niistä tärkeimpiin.

Osaeläke

Osaeläket­tä voi saa­da, jos työkyvyn tode­taan alen­tuneen vähin­tään 40 %. Jär­jestelmä toimii hyvin, kun vak­i­tuises­sa työ­suh­teessa ole­va siir­tyy osaeläk­keen turvin saman työ­nan­ta­jan palveluk­ses­sa osa-aikaiseen työhön. Sen sijaan osa-eläke ei tun­nut toimi­van, jos työt­tömäk­si joutunut hakee uut­ta työ­suhdet­ta. Val­u­vi­ka ei ole jär­jestelmässä vaan työehtosopimuksissa.

Osaeläk­keen ajatuk­se­na on, että kos­ka työn­tek­i­jän työkyky on alen­tunut, hän saa vain osan elan­nos­taan palkkana ja alen­tunut­ta palkkaa tue­taan osa-eläk­keel­lä. Asia on kuitenkin otet­tu huomioon vain kun­nal­lises­sa vir­ka- ja työe­htosopimuk­ses­sa (KVTES). Jok­seenkin kaikkien muiden työe­htosopimusten mukaan osaeläk­keel­lä ole­valle on mak­set­ta­va samaa palkkaa kuin täysin työkykyiselle. Osatyökyky­isyys näky­isi vain lyhen­net­tynä työaikana. Tämän logi­ikan mukaan – jos tässä ylipään­sä on mitään logi­ikkaa – osaeläk­keel­lä ole­va pysty­isi anta­maan täy­den työ­panok­sen osan aikaa päivästä ja olisi työkyvytön lop­un päivää. Joidenkin alen­tunut työkyky var­maankin ilme­nee huonom­pana kestävyytenä, mut­ta yleisem­pää lie­nee, että tekee työtä hitaam­min. Työe­htosopimuk­set ovat tuhon­neet koko osaeläk­keen idean. Jokin ylevä peri­aate, jon­ka ylevyyt­tä en täysin hah­mo­ta, menee tässä jär­jen käytön yli.

Sil­loinkin kun osaeläke toimii, siltä ei juuri ole tietä takaisin nor­maali­in työelämään, vaik­ka työkyky hil­jalleen kohen­tu­isi uud­estaan. Mis­sään vai­heessa osaeläk­keel­lä ole­van tai hänen työ­nan­ta­jansa ei kan­na­ta liput­taa, että ongel­ma on ohi ja tuen voi lopet­taa.  Täål­laiset kyllä/ei ratkaisut muo­dosta­vat yleen­sä loukun, jos­ta har­va koskaan irtautuu.

Työskentely työkyvyttömyyseläkkeellä

Van­hu­useläk­keel­lä ole­va saa ansai­ta palkkaa niin paljon kuin halu­aa ilman, että palk­ka leikkaisi eläket­tä. Myöskään työkyvyt­tömyy­seläk­keel­lä ole­val­la palk­ka ei vaiku­ta eläk­keeseen, ellei palk­ka ole liian suuri. Ansioeläk­keel­lä raja on 40 % eläk­keen perus­teena olev­as­ta palka­s­ta ja kansaneläk­keel­lä raja oli tämän vuo­den alku­un asti 588 euroa. Molem­mat rajat ovat ehdot­to­mia. Jos ylit­tää ne eurol­lakin, menet­tää koko eläk­keen. Täl­lainen ehdo­ton ker­ras­ta poik­ki ‑raja on har­voin tarkoituk­sen­mukainen. Vähin­tään raja pitäisi muut­taa liuku­vak­si yhteenso­vi­tuk­sek­si työt­tömyys­tur­van tapaan, siis por­ras pitäisi muut­taa luiskak­si. Eläke­jär­jestelmä ei kuitenkaan luiskia halua. Tähän tuskin on muu­ta syytä kuin luiskas­ta koitu­va hallinnolli­nen riesa. Laisku­us on yksi hallinnon kan­tavista motiiveista.

Vam­maisjär­jestöiltä tuli paljon val­i­tuk­sia kansaneläk­keel­lä ole­vien vam­mais­ten mata­las­ta ansain­tara­jas­ta. Eri­tyisen hölmöltä tämä tun­tui vaikka­pa Down­in syn­d­roomaa pote­vien kehi­tys­vam­mais­ten kohdal­la. Moni näistä on päässyt oikeisi­in töi­hin vaikka­pa varas­tolle, tekee työtä iloise­na ja oikeasti saa jotain hyödyl­listä aikaan. Kun muut saa­vat palkanko­ro­tuk­sen, vam­maisen pitää lyhen­tää työaikaansa, kos­ka muuten menet­täisi eläk­keen­sä. Tämän jär­jeste­lyn tarkoituk­sen­mukaisu­ut­ta on aika vaikea perustella.

Suuren pain­os­tuk­sen tulok­se­na eduskun­ta nos­ti tuon 588 euron rajan 600 euroon. Se ei oikeas­t­aan ollut koro­tus lainkaan, kos­ka tuo raja ei ole ollut sidot­tuna indek­si­in.  Inflaa­tio huomioon ottaen tuo 600 euroa on vähem­män kuin aiem­pi 588 oli sil­loin, kun rajaa viimek­si tark­istet­ti­in vuon­na 200X .[OS2] Perus­tur­van puolel­la olisi ollut valmiuk­sia nos­taa vam­mais­ten ansain­tara­jaa huo­mat­tavastikin. Se ei olisi mak­sanut mitään, pikem­minkin val­tio olisi saanut vero­ja kohon­neista ansio­tu­loista, mut­ta työ­markki­na­jär­jestöt eivät voineet hyväksyä, että perus­tur­vas­sa raja olisi korkeampi kuin ansio­tur­vas­sa. Onhan 600 euroa 40 % 1500 eurosta. Jos rajaa kansaneläk­keen puolel­la nos­tet­taisi­in, kansaneläkeläi­nen olisi parem­mas­sa ase­mas­sa kuin pien­tä ansioeläket­tä naut­ti­va. Mik­si ansioeläkkei­den puolel­la sit­ten halu­taan säi­lyt­tää tuo 40 pros­entin ehdo­ton raja?

Jos joku on saanut työkyvyt­tömyy­seläk­keen, jota ei voi ottaa häneltä pois, eikö voisi ajatel­la, että on kuitenkin julkisen talouden kannal­ta parem­pi, että hän tekee työtä niin paljon kuin pystyy ja halu­aa ja mak­saa siitä verot? Van­hu­useläkeläisiähän yritetään kovastikin kan­nus­taa ansiotöi­hin. On väärin, että henkilö, joka ei enää ole niin työkyvytön kuin eläkepäätöstä tehtäessä oletet­ti­in, voi saa­da työkyvyt­tömyy­seläket­tä, mut­ta miten asia siitä para­nee, että hänet pakote­taan jouti­laisu­u­teen. Työkyvyt­tömyy­seläke ja 40-pros­ent­ti­nen työai­ka on hänen kannal­taan joka tapauk­ses­sa parem­pi vai­h­toe­hto kuin sat­apros­ent­ti­nen työai­ka eikä eläket­tä, joten hän ei eläk­keestään luovu.

Luulen, että kaik­ki hyväksyvät yllä ole­van päät­te­lyn, kun tarkastelu rajoite­taan vain siihen joukkoon, joka on työkyvyt­tömyy­seläk­keel­lä. Pelätään sitä, että jos työkyvyt­tömyy­seläkeläi­nen palaa sorvin ääreen eläk­keen­sä kanssa, viereisel­lä sorvil­la ollaan kateel­lisia ja halu­taan myös työkyvyt­tömyy­seläk­keelle. Tässä on taas kysymys hallinnol­lis­es­ta laisku­ud­es­ta – ei halu­ta käsitel­lä paisu­vaa hake­mus­määrää – mut­ta on tuos­sa päät­telyssä myös poh­jaa. Kyl­lä tuo käytän­tö johtaisi siihen, että työkyvyt­tömyy­seläkeläisiä tulisi lisää.

Perus­tur­van puolel­la ei olisi mitään syytä aset­taa lainkaan rajo­ja ansio­tu­lo­jen han­kkimiselle. Usein kyse on syn­tymästään saak­ka vam­mai­sista henkilöistä. Kenen siitä pitäisi kade­htia, jos nämä vam­mas­taan huoli­mat­ta jak­sa­vat tehdä töitä? Kateus ei saa ketään vam­mau­tu­maan takau­tu­vasti. Sokei­den ja eräi­den muiden erik­seen nimet­ty­jen ryh­mien kohdal­la ei mitään ansain­tara­jaa ole. Sokea viulisti saa pitää eläk­keen­sä, vaik­ka nousisi maail­man­maineeseen ja ansait­sisi miljoo­nia. Eläke kat­so­taan kor­vauk­sek­si sokeu­den aiheut­ta­mas­ta haitas­ta ansio­työssä. Sokeus on hait­ta, vaik­ka sisul­laan men­esty­isikin työelämässä. Sodan jäl­keen sotain­valideille mak­set­ti­in ”sisura­haa”. Sen tarkoituk­se­na oli kom­pen­soi­da sotavam­man alen­ta­ma ansio­tu­lo, eivätkä ansio­tu­lot vähen­täneet sitä. Sisura­has­ta kehit­tyi myöhem­min inva­lidi­ra­ha ja sen jäl­keen vammaistuki.

Perus­tur­van puolel­la kenellekään ei pitäisi myön­tää työkyvyt­tömyy­seläket­tä vaan mak­saa eläk­keen suu­ruista sisura­haa, jota ansio­tu­lot eivät leikkaa. Euromääräis­es­ti yhtä suuren sisura­han voisi antaa myös työelämässä yrit­tävälle ansioeläket­tä naut­ti­valle. Sisura­ha on kor­vaus haitas­ta eikä vaku­u­tusko­r­vaus menete­ty­istä tuloista, Sik­si se olisi kaikille yhtä suuri.

SATA-komitea esit­ti työkyvyt­tömyy­seläk­keel­lä ole­vien työn­tekok­iel­toon kolmea toisi­aan täy­den­tävää ratkaisua. Työkyvyt­tömyy­seläk­keen voi pan­na lep­äämään ja kokeil­la työssä pär­jäämistä. Jos työelämässä ei men­esty, on oikeus oma­l­la ilmoituk­sel­la saa­da eläke takaisin. [3] Ennen oli riskinä se, että jos kokeilee työelämässä pär­jäämistä, ei enää pääsekään takaisin eläk­keelle, jos työn­teko ei onnis­tu. Mon­elle vam­maiselle eläk­keen lep­äämään jät­tämi­nen ei ole real­isti­nen vai­h­toe­hto. He pystyvät ehkä ansait­se­maan enem­män kuin tuon 600 euroa, mut­ta eivät niin paljon, että men­esty­i­sivät tyystin ilman kom­pen­saa­tio­ta vammastaan.

Toisek­si esitet­ti­in mah­dol­lisu­ut­ta vai­h­taa työkyvyt­tömyy­seläke osaeläk­keek­si. Rajan yli­tys pudot­taa tulo­ja, mut­ta ei yhtä paljon. Tämäkin on parem­pi kuin ei mitään, mut­ta pelkään pahoin, että eläk­keen puolit­tumi­nenkin on mon­elle niin iso askel, ettei lisään­tynyt palk­ka riitä sitä korvaamaan.

Kol­man­te­na keinona esitet­ti­in vam­mais­tu­keen työssäkäyn­tiko­ro­tus­ta. Näin vam­maistues­ta tulisi tuo kai­vat­tu sisura­ha. Jos luop­uu eläk­keestä, saa korote­tun vam­maistuen sen tilalle ja saa tehdä työtä niin paljon kuin pystyy. Toimi­iko tämä riip­puu siitä, mille tasolle tule­vat päät­täjät vam­maistuen työssäkäyn­tiko­ro­tuk­sen asettavat.

---

[1] Tässäkin voi syn­tyä väli­in­putoa­jia. Jos sairaus, esimerkik­si mie­len­ter­vey­den ongel­mat, aja­vat ensin pois työelämästä ja työkyvyt­tömyys tode­taan vas­ta myöhem­min, menet­tää tule­van ajan kart­tuman ja joutuu kitu­ut­ta­maan koko lop­puikän­sä hyvin pienel­lä eläk­keel­lä. Tämä voi joskus olla todel­la pien­estä kiin­ni. Täl­lais­ten sään­tö­jen ide­ol­o­gista lähtöko­htaa on joskus vähän vaikea hahmottaa.

[2] Osoituk­se­na eri jär­jestelmien huonos­ta yhteen­sopivu­ud­es­ta mainit­takoon, että nykykäytän­tö on edullisin niille, jot­ka saa­vat kansaneläket­tä vain hyvin vähän. Ansioeläk­keet on sidot­tu 20 pros­en­til­la palkkain­dek­si­in ja kansaneläke pelkkään hin­tain­dek­si­in, mut­ta käytän­nössä ansioeläkkei­den koro­tuk­set toteutetaan kansaneläkkeisi­in noin ker­ran vaa­likaudessa tehtäväl­lä eril­lisel­lä koro­tuk­sel­la. Jos 570 euron kansaneläket­tä korote­taan 20 eurol­la eli vajaal­la neljäl­lä pros­en­til­la, kohoaa myös 50 euron kansaneläke 20 eurol­la, eli noin 40 pros­en­til­la. Sama henkilö on kuitenkin saanut indek­siko­ro­tuk­sen myös ansioeläk­keeseen­sä (jota ei tämän jäl­keen enää yhteen sovite­ta kansaneläk­keen kanssa) jol­loin hän saa kah­teen ker­taan kor­vauk­sen ansio­ta­son noususta.

[3] Tähänkin tuli aivan kum­malli­nen kah­den vuo­den aikara­ja, jon­ka jäl­keen pitää pala­ta ainakin kuukaudek­si eläk­keelle, jot­tei menetä oikeut­ta eläk­keeseen­sä. Sen var­maan tule­vat päät­täjät ymmärtävät poistaa.

---

[OS2]Mil­loin se oli?

================

Tämä artikke­li on osaa luon­nos­ta kir­jak­si, jon­ka aion julka­ista SATA-komitean työn poh­jal­ta. Nämä artikke­lit eivät ole lähel­läkään lop­ullista tek­stiä, vaan olen koon­nut niihin vas­ta suo­rasanaiseen muo­toon kir­joitet­tua mate­ri­aalia. Toivon luk­i­joil­ta asi­a­sisältöön liit­tyviä kom­ment­te­ja, joi­ta tulen käyt­tämään (kor­vauk­set­ta) kir­jas­sa. Kos­ka tek­sti on hioma­ton­ta, stilis­tisiä kom­ment­te­ja ei kan­na­ta esit­tää, mut­ta jos tek­stiä on joil­takin paikoin vaikea ymmärtää, siitä toivon mainittavan.