SATA-komitean työ päättyi

SATA-komitea sai työn­sä lop­pu­un tänään. Saimme itse asi­as­sa aika paljon aikaan ja vain VM:n Mart­ti Het­emä­ki jät­ti miet­intöön eriävän mielip­i­teen ja hänkin vain yhdestä sinän­sä merkit­tävästä yksi­tyisko­hdas­ta.   Joitakin täy­den­täviä lausum­ia esitet­ti­in ja sel­l­aisen esitin minäkin. Suuri ansio siihen, ettei koko hom­ma hajon­nut käsi­in oli komitean puheen­jo­hta­jal­la, Markku Lehdolla.

Oma­l­ta kannal­tani komitea oli pet­tymys, kos­ka niis­sä asiois­sa, joi­ta minä lähdin edis­tämään, tuli jok­seenkin täy­delli­nen vesiperä. Syynä oli kesken komitean työn iskenyt lama, mut­ta oli kyl­lä myös selvää halut­to­muut­ta paran­taa köy­himpi­en ase­maa. Tulen täl­lä blogilla käsit­telemään komitean työtä use­am­man artikke­lin voimin. Varoi­tan kaikkia kom­men­taat­tor­e­i­ta: tulen kir­joit­ta­maan asi­as­ta kir­jan ja varas­ta­maan siihen kom­ment­tien hel­met korvauksetta.

Tässä se täy­den­tävä lausuma:

Täydentävä lausuma/Osmo Soininvaara

SATA-komitea sai aikaan paljon merkit­täviä ehdo­tuk­sia, mut­ta paljon jäi vielä tuleville komi­teoille tehtäväksi.

Tehtävänä oli selkeyt­tää kovin sekavaa sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmää. Tähän ei ollut asen­teel­lisia valmiuk­sia. Jär­jestelmän mon­imutkaisu­us on aito ongel­ma. Se esimerkik­si pahen­taa sosi­aal­i­tur­van kan­nusti­non­gelmia entis­es­tään. Jos työtön ei pysty laske­maan, mitä keikkatyön vas­taan­ot­ta­mi­nen hänelle merk­it­see, hän jät­tää keikan var­muu­den vuok­si vas­taan­ot­ta­mat­ta, vaik­ka vas­taan­ot­ta­mi­nen olisi todel­lisu­udessa kannattanut.

Yksi komitean tehtävistä oli paran­taa ensisi­jaisia tulon­si­ir­to­ja niin, että tarve tur­vau­tua toimeen­tu­lo­tu­keen vähenisi. Tämä jäi tekemät­tä jok­seenkin kokon­aan. Osit­tain syynä oli kesken komitean työn yllät­tänyt lama, mut­ta osit­tain kyse oli halut­to­muud­es­ta paran­taa perus­tur­val­la elävien ase­maa. Suurelta osin perus­tur­van paran­t­a­mi­nen kuitenkin juut­tui tule­htuneeseen suh­teeseen perus­tur­van ja ansio­tur­van välillä.

Voidaan kiis­tel­lä siitä, onko parem­pi antaa nälkäiselle kala vai onki, mut­ta jom­pikumpi pitäisi antaa. Samal­la kun työ­markki­nat­uen nos­tamis­es­ta luovut­ti­in, ei myöskään helpotet­tu työ­markki­nat­uelle juut­tunei­den mah­dol­lisuuk­sia helpot­taa köy­hyyt­tään työtä tekemäl­lä. Tässä ei ollut kyse edes rahan puut­teesta, sil­lä jokainen työhön tart­tu­va työtön paran­taa julkisen talouden tilaa. Työ­markki­nat­uen tulo­harkin­nan yhteenso­vi­tus­pros­entin alen­t­a­mi­nen esimerkik­si tyssäsi siihen, etteivät työ­markki­na­jär­jestöt voineet hyväksyä sitä, että tulo­hark­in­ta lievenisi perus­tur­vas­sa, mut­ta ei ansio­tur­vas­sa. Yhteenso­vi­tus­pros­entin lieven­tämi­nen ansio­tur­vas­sa taas olisi johtanut siihen, että osa-aikatyö olisi tul­lut kohtu­ut­toman houkut­tel­e­vak­si suh­teessa kokopäivätyöhön.

Suomes­sa tulisi tukea mata­la­palkkaista työtä teke­viä palkkat­uel­la. Se olisi oikeu­den­mukaista sinän­sä, mut­ta se helpot­taisi myös mata­la­palkkaiseen työhön liit­tyviä kan­nusti­non­gelmia. Jos mata­la­palkkaises­ta työstä jää käteen niin vähän kuin siitä jää, perus­tur­van nos­t­a­mi­nen on vaikea­ta, kos­ka työt­tömyys­tur­val­la elämis­es­tä tulee liian kan­nat­tavaa suh­teessa mata­la­palkkaisen työn tekemiseen. Eri­tyis­es­ti yksin­huolta­jat ovat liian usein tilanteessa, jos­sa työn vas­taan­ot­ta­mi­nen ei kan­na­ta taloudel­lis­es­ti. Jos työtön­tä yksin­huolta­jaa ollaan valmi­it tuke­maan avokä­tis­es­ti, pitäisi olla valmis tuke­maan myös pieni­palkkaista yksinhuoltajaa.

Työkyvyt­tömyy­seläk­keelle ole­vien mah­dol­lisu­u­den han­kkia lisäan­sioi­ta työtä tekemäl­lä parani­vat jonkin ver­ran, mut­ta olisi toivonut siihen radikaalimpaa paran­nus­ta ja rohkeam­paa otetta.

Komitean mietinnössä esitetään asum­is­tuk­i­jär­jestelmän radikaalia järkeistämistä, mikä on hyvin kan­natet­tavaa. Taloudelli­nen niukku­us esti kuitenkin asum­istuen paran­tamisen ja sen ulot­tamisen pieni­palkkaisi­in. Nyt olemme tilanteessa, jos­sa työt­tömän asum­is­menot mak­se­taan asum­istuen ja toimeen­tu­lotuen kaut­ta, mut­ta pieni­palkkainen joutuu mak­samaan ne kokon­aan itse. Tämä on ehkä pahin rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä aiheut­ta­va kan­nusti­non­gel­ma. Se kos­kee vain kalli­iden asumiskus­tan­nusten kasvukeskuk­sia. Kun taloudelli­nen tilanne helpot­taa, tulisi asum­is­tukea paran­taa niin, että se tuk­isi myös pieni­palkkaisten asum­ista, kuten se teki vielä 20 vuot­ta sitten.