Rangaistaanko teosta vai seurauksista?

Joku tyyp­illi­nen autoil­i­ja kat­soi oikeudek­seen ajaa pysähtymät­tä suo­ja­tien eteen pysähtyneen auton ohi ja aiheut­ti näin kah­den tei­ni-ikäisen tytön vaka­van loukkaan­tu­misen. Tuos­ta tulee tek­i­jälle iso ran­gais­tus ruumi­in­vam­man aiheut­tamis­es­ta. Näin ainakin HS:n keskust­delu­pal­stal­la vaaditaan.

Kir­joitin tarkoituk­sel­la tyyp­illi­nen autoil­i­ja, kos­ka on teko on erit­täin tavalli­nen. Eikö kaikkia samaan tekoon syyl­listyneitä pitäisi kohdel­la samal­la taval­la riip­pumat­ta siitä, mil­lainen tuuri kohdalle sat­tui? Eihän ran­gais­tuk­sen tarkoituk­sen ole kostaa tyt­töjn puoles­ta vaan ran­gaista teosta. Miten kul­jet­ta­jan teko olisi ollut vähem­män tuomit­ta­va, jos tytöt oli­si­vat viime het­kel­lä havain­neet vaaran?

Suo­jatiesään­nöstä piit­taa­mat­to­muus on vaka­va teko aina. Siitä pitäisi pan­na aina kort­ti kuiv­u­maan, ensim­mäisen ker­ran lem­peästi viikok­si, toisel­la ker­ral­la muu­ta­mak­si kuuykaudek­si ja lop­ul­ta elin­iäk­si, ei vain ran­gaistruk­sek­si vaan kans­saih­mis­ten suojelemiseksi.