Rajataanko hyvinvointivaltio keskiluokan jutuksi?

Suomes­sa sosi­aal­i­tur­vas­sa on poikkeuk­sel­lisen jyrkkä jako keskilu­okan ansiosi­don­naiseen sosi­aal­i­tur­vaan ja alalu­okan perus­tur­vaan. Kos­ka ansiosi­don­nainen on sidot­tu ansioi­hin, se kas­vaa ja kehit­tyy ansio­ta­son mukana. Perus­tur­va on sidot­tu kulut­ta­jahin­tain­dek­si­in, eikä yleinen ansio­ta­son nousu siis hyödytä perus­tur­van varas­sa ole­via lainkaan. Vielä 1980-luvul­la näi­den välil­lä val­lit­si siedet­tävä tas­apaino, mut­ta sen jäl­keen keskilu­okan sosi­aal­i­tur­va on erkaan­tunut alalu­okan sosi­aal­i­tur­vas­ta. Perus­tur­van taso on yhä 1990-luvun alun tasol­la, vaik­ka yleinen ansio­ta­so on nous­sut sen jäl­keen noin 40 pros­ent­tia. Vero­tus huomioon ottaen perus­tur­va on jäänyt jäl­keen noin 30 %.

Työ­markki­na­jär­jestöt päät­tävät tosi­asi­as­sa sosi­aal­i­tur­van kehit­tämis­es­tä ja suurelta osin myös vero­tuk­ses­ta Suomes­sa. Niiltä ei ole herunut perus­tur­valle mitään. Muodol­lis­es­ti sik­si, ettei asia heille kuu­lu, mut­ta kun ne ovat jaka­neet keskenään koko jako­varan, tosi­asi­as­sa on päätet­ty, ettei perus­tur­vaa nos­te­ta. Tätä tuomio­ta on tehostet­tu päät­tämäl­lä, että jos myös perus­tur­vaa nos­te­taan, ansio­tur­vaa on nos­tet­ta­va lisää. Ansio­tur­van vahvis­t­a­mi­nen ja perus­tur­van pitämi­nen mata­lana on ollut eri­tyis­es­ti sosialidemokraat­tien selkeä tavoite viime vuosi­na, mut­ta hyvin se on myös kokoomuk­selle sopin­ut. Yksi merkit­tävä poikkeus on tehty. Par­la­men­taari­nen poli­ti­ik­ka toteut­ti taku­ueläk­keen — työ­markki­na­jär­jestö­jen voimakkaasti vastustaessa.

Kun hyvä sosi­aal­i­tur­va on rajat­tu keskilu­okan oikeudek­si, jotenkin on rajat­ta­va, ketkä kuu­lu­vat keskilu­okkaan ja ketkä alalu­okkaan. Rajan ylit­tämi­nen on tehty vaikeak­si molem­pi­in suun­ti­in. Alalu­okas­ta on vaikea nous­ta sosi­aal­i­tur­van piiri­in, mut­ta kun ker­ran on sisälle päässyt, ulos ei hel­posti joudu. On kaiken maail­man muu­tostur­vaa ja yleistä huolen­pitoa, jota alalu­okalle ei suo­da. Laman koit­taes­sa asen­teet ovat vain koros­tuneet ja jako keskilu­okkaan ja alalu­okkaan tiivistynyt.

Kun yri­tys tai kun­ta vähen­tää väkeä, pide­tään jotenkin ylen sosi­aalise­na raja­ta vähen­nys huono-osaisim­paan osaan työvoimas­ta, eli tilapäisiin.

OAJ pitää pöyristyt­tävänä aja­tus­ta, että opet­ta­jia lomautet­taisi­in koulu­jen vuosilomien aikana, mut­ta pitää täysin hyväksyt­tävänä sitä, että sijaisopet­ta­ja pan­naan pel­lolle koko kesälo­man ajak­si, kun viran vak­i­tu­inen hoita­ja keskeyt­tää van­hempainva­paansa kesän ajaksi.

2000-luvun inno­vaa­tio on ollut jakaa myös peruster­vey­den­huolto kah­tia alalu­okan ter­veyskeskuk­si­in ja keskilu­okan työter­veyshuoltoon.   Se sinetöi kansan kahtiajaon.

Alalu­okan eristämi­nen hyv­in­voin­ti­val­tion ulkop­uolelle on hidas pros­es­si, jota ei huo­maa, muta kymme­nessä vuodessa muu­tos on iso. Tämä tie johtaa kohti yhteiskun­nan ulkop­uolelle ajau­tunut­ta ryysyköyhälistöä.

(Olen kir­joit­ta­mas­sa kir­jaa sosi­aalipoli­ti­ikas­ta. Tarkoituk­seni on julka­ista kir­jan tule­via teemo­ja vähän pro­voka­tooris­eswsa muo­dos­sa etukä­teen hyö­dyn­tääk­seni syn­tyvää keskustelua.Tämä on näistä postauk­sista ensim­mäi­nen. Kom­ment­te­ja tulaan käyt­tämään hyväk­si korvauksetta.)