Helsinki, energiatehokkuuden takapajula

Olin tänään Sitran ener­giao­hjel­man johto­ryh­män kok­ouk­ses­sa. Jouduin kor­vat punaise­na kuun­tele­maan, kuin­ka siel­lä arvostelti­in Helsinkiä ja sen kaupunkisu­un­nit­telua ener­giate­hokku­u­den sivu­ut­tamis­es­ta. Suo­mi on kan­sain­välis­es­ti asi­as­sa aivan taka­pa­ju­la. Yksi pieni tont­tiko­htainen kokeilu on tulos­sa Jätkäsaa­reen — Sitran aloit­teesta — mut­ta muuten jatke­taan entiseen malli­in. Venäläis­ten sata vuot­ta sit­ten rak­en­ta­mat talot ovat ener­giate­hokku­udessa nykyrak­en­tamista parem­pia. Mon­es­sa muus­sa maas­sa raken­netaan vain muu­ta­man vuo­den kulut­tua vain passiivitaloja

Jot­ta naa­purikaupungeis­sa ei innos­tut­taisi vahin­go­niloisi­in her­joi­hin, sama kri­ti­ik­ki kos­ki yhtäläis­es­ti niitäkin.

Mis­tä tämä voi johtua? Välin­pitämät­tömyy­destä? Siitä, että läm­mön myymi­nen on kaupungille iso bisnes?

Luulen, että kyse on hallinnon lohk­ou­tu­mises­sa. Tämä ei nyt vain kuu­lu oikein kenellekään. Se mikä kaupungis­sa ei kuu­lu kenellekään, kuu­luu kaupung­in­hal­li­tuk­selle ja kaupung­in­jo­hta­ja Jus­si Pajuselle. Seu­raavak­si se kuu­luu kaupunkisu­un­nitelu­lau­takun­nalle ja siis esimerkik­si minulle.